Hiljaisuus on kotimainen sotadraama, joka sijoittuu jatkosodan aikaan ja rintamalinjan läheisyyteen, mutta siinä ei kuitenkaan juuri nähdä taisteluja. Elokuvan keskeisenä tapahtumapaikkana on evakuoimiskeskus, jossa kaatuneet sotilaat huolletaan kotiin lähetettäväksi.
Joonas Saartamon esittämä Eino on ruumiinpesijän avioton poika, joka suorittaa yksikössä sotapalvelustaan. Seuranaan hänellä on toinen nuori sotamies. Antti (Lauri Tilkanen) on vauraan talon poika, naiset hurmaava kauppamies, josta Einon on pidettävä huolta täyttääkseen antamansa lupauksen. Yksikössä palvelevat myös nuoret naiset Siiri (Joanna Haartti) ja Jaana (Terhi Suorlahti), joiden kanssa sotapojilla ei voi olla syntymättä seksuaalisia jännitteitä.
Ohjaaja Sakari Kirjavainen on aiemmin ohjannut elokuvan Ken tulta pyytää (2001) sekä toiminut toisena ohjaajana Åke Lindmanin elokuvassa Tali Ihantala 1944. Kirjavainen ja käsikirjoittaja Esko Salervo – jonka kynästä on lähtöisin myös Ken tulta pyytää – ovat luoneet erilaisen sotadraaman, jossa näyttävien taistelukohtausten sijaan nostetaan esiin sodan ja kuoleman vaikutus ihmismieleen. Kokonaisuus on kiinnostava mutta valitettavan epätasainen. Parhaina hetkinään Hiljaisuus tekee katsojaan voimakkaan vaikutuksen. Kohtaus, jossa Antti noutaa ruumista juoksuhautaan, on vaikuttavimpia kotimaisen sotaelokuvan historiassa. Elokuvan yhtenä tuottajanakin toimineen Petri Rossin kuvaus on ensiluokkaista.
Valitettavasti Hiljaisuus on heikoimmillaan teatraalista ja paperinmakuista kotimaista kertakäyttödraamaa. Pateettinen musiikki menee viimeistään lopputekstien Maan korvessa -sovituksen aikana täysin yli.