Vuonna 1996 ilmestynyt Fargo ja siihen perustuva samanniminen uusi televisiosarja alkavat teksteillä, jossa kerrotaan sen olevan ”tositarina, joka tapahtui Minnesotassa”.
”Eloonjääneiden pyynnöstä nimet on muutettu. Kuolleiden muistoa kunnioittaakseen tekijät kertovat tarinan juuri niin kuin sen tapahtui”, teksti jatkuu.
Kyseessä on kuitenkin kieli poskessa heitetty läppä Fargon kirjoittaneilta Coenin veljeksiltä. Fargo on tietysti puhdasta fiktiota, vaikka joitakin tositapahtumia on käytetty elokuvassa hyväksi. Tunnetuin niistä on vuonna 1986 tapahtunut lentoemäntä Helle Craftsin murha, jossa käytettiin elokuvan tapaan surmavälineenä oksasilppuria.
Fargon henkilöhahmot ja tapahtumien kulku ovat joka tapauksessa peräisin Coenien omasta mielikuvituksesta. Uuden televisiosarjan tekijät käyttävät samaa tekstiä jokaisen jakson alussa, ja se on yhtä lailla pelkkää fiktiota.
Fargon taustalta löytyy kuitenkin myös traaginen kuolemantapaus, joka on täyttä totta.
Marraskuussa vuonna 2001 nuori japanilainen nainen nimeltä Takako Konishi löytyi kuolleena metsästä, joka sijaitsee elokuvan tapahtumapaikoilla, lähellä Fargon kaupunkia Pohjois-Dakotassa. Naisen kuolema herätti mediakohun. Paikalle saapui valtava määrä toimittajia, ja tapauksesta uutisoitiin ympäri maailmaa.
Lehtijuttujen mukaan Takakon sanottiin olleen etsimässä miljoona dollaria sisältävää rahasalkkua, jonka Steve Buscemin roolihahmo peitti elokuvassa lumihankeen.
Elokuvan nähneet varmasti muistavat lumeen polvistuneen ja kiroilevan Buscemin, joka yrittää tyrehdyttää kaulassaan olevaa verenvuotoa samalla, kun hän piilottaa laukun hankeen. Hän merkkaa paikan jäälastalla, koska mitään maamerkkejä ei ole: vain loputtomalta tuntuva luminen tasanko ja piikkilanka-aita. Sama salkku nähdään myös HBO:n esittämän televisiosarjan neljännessä jaksossa.
Kuka tämä japanilainen nainen oli, ja miksi hän luuli löytävänsä rahasalkun? Eikö hän todellakaan tajunnut että Coenin veljesten heitto tositarinasta oli vitsi. Vai oliko koko tytön tarina pelkkä urbaani huhu?
Takako oli kuitenkin todellinen henkilö. Hän oli 28-vuotias tokiolainen toimistotyöntekijä, joka matkusti Pohjois-Dakotaan. Epätavallisella pukeutumisellaan hän herätti huomiota osavaltion pääkaupungin Bismarckin kaduilla. Hänet oli nähty harhailemassa rekkaparkissa, mistä eräs rekkakuski antoi hänelle kyydin poliisiasemalle.
Takakolla oli kädessään kömpelösti piirretty kartta, kun hän meni kysymään apua paikallisilta poliiseilta. Hän oli pukeutunut minihameeseen ja korkeakorkoisiin saappaisiin 2000-luvun alun tokiolaisen muodin tyyliin, mikä ei sopinut lainkaan Pohjois-Dakotan jäätävään pakkassäähän. Eräs poliisi kuvaili häntä stripparin näköiseksi.
Takako ei puhunut kunnolla englantia, eikä hänen elektronisesta taskusanakirjastaan ollut juuri apua. Poliisien mukaan hän toisteli sanaa Fargo, tai ainakin vaikutti siltä, että se olisi hänen määränpäänsä. Karttaan oli piirretty vain tie ja sen varrella kasvava puu. Se ei juuri auttanut, sillä vastaavan näköisiä paikkoja oli alueella lukuisia.
Poliisit yrittivät etsiä läheisistä aasialaisista ravintoloista japanin kielen taitoista henkilöä tulkiksi, mutta tuloksetta. Siitä vähästä mitä poliisit saivat selvää, he päättelivät Takakon haluavan päästä Fargo-elokuvan tapahtumapaikalle etsimään piilotettuja rahoja. Sinne oli matkaa muutama sata kilometriä.
Poliisien mielestä elokuvassa kuvatun rahasalkun etsiminen oli järjetöntä, mutta se oli ainoa looginen ratkaisu, johon he päätyivät. Tyttö näytti olevan vahvasti sitä mieltä, että jossain tien varrella on puu, jonka luo on piilotettu rahakätkö.
Poliisit yrittivät selittää, että Fargosta ei varmasti löydy kätkettyjä rahoja. Toisaalta he eivät voineet tehdä mitään. Takakoa ei ollut pidätetty, eikä hän ollut tehnyt mitään laitonta. Yksi poliiseista auttoi Takakoa löytämään linja-auton, jolla hän pääsi Fargoon.
Fargoon saavuttuaan Takako majoittautui halpaan hotelliin. Virkailijan mukaan asiakas näytti väsyneeltä ja onnettomalta. Baarissa Takako tapasi miehen, jolta hän kyseli missä voisi katsoa tähtiä.
Myöhemmin Takako löytyi kuolleena metsästä Fargon ja Brainerd-nimisen pikkukaupungin väliltä. Hänen verestään löytyi alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä. Lehdistö alkoi tehdä juttuja naisesta, joka luuli Fargo-elokuvan olevan totta.
Nämä olivat kuitenkin pelkkiä huhuja. Kukaan ei tuntunut oikeasti tietävän, miksi Takako lähti yksin Yhdysvaltoihin ja miksi hänellä oli mystinen kartta mukanaan. Oliko kyseessä itsemurha vai oliko hän paleltunut kuoliaaksi tai kuollut lääkkeiden yliannokseen?
Brittiläinen elokuvantekijä Paul Berczeller kiinnostui Takakon tapauksesta. Hän ajatteli ensin, että kyseessä oli vain hullu tarina, jonka voi lukea lehdestä ja unohtaa saman tien. Berczeller ei kuitenkaan saanut Takakoa mielestään. Vuonna 2003 hän teki aiheesta lyhytelokuvan This is a True Story ja kirjoitti aiheesta pitkän artikkelin Guardianiin.
Berczellerin tarkoituksena oli rekonstruoida Takakon viimeinen elinviikko käyttämällä still-kuvia ja rakentamalla niistä lyhytelokuva. Berczellerin esikuvana oli ranskalaisen Chris Markerin kuuluisa lyhytelokuva La Jétee vuodelta 1964, joka antoi innoituksen Terry Gilliamin elokuvalle 12 apinaa.
Dokumentin teon aikana paljastui kiinnostavia asioita, mutta tarinasta tuli täysin erilainen kuin Berczeller oli kuvitellut.
Berczeller haastatteli Takakon kohtaamia ihmisiä ja selvitti sitä kautta mitä hänelle tapahtui. Hän matkusti Tokioon ja etsi käsiinsä Takakon vuokraemännän, joka oli ystävällinen ja tarjosi apuaan. Takako oli ollut vuokraemännän mukaan aluksi aivan tavallinen tyttö, joka lähti maaseudulta suurkaupunkiin. Takako työskenteli ensin virkailijana matkatoimistossa. Sitten Takakon käytöksessä tapahtui muutos. Takako alkoi juoda liikaa.
Berczeller sai selville, että Takako oli rakastunut amerikkalaiseen liikemieheen nimeltä Doug. Hän oli naimisissa oleva mies, joka työskenteli Tokiossa. Sitten Doug joutui lähtemään työn perässä Singaporeen eikä enää palannut Tokioon.
Berczeller matkusti Pohjois-Dakotaan, missä hänelle selvisi, että Takako oli ollut Yhdysvalloissa kolme kertaa aiemminkin – mahdollisesti Dougin kanssa yhdessä. Takako soitti viimeisen puhelunsa juuri Dougille. Hän soitti sen hotellihuoneestaan Bismarckista päivää ennen lähtöään bussilla Fargoon. Puhelutietojen mukaan puhelu oli kestänyt 40 minuuttia, ja se oli soitettu Singaporeen. Vanhemmilleen Takako oli lähettänyt kirjeen, jossa hän kirjoitti: ”Kun luette tämän, minua ei enää ole”.
Näytti siltä, että Takako ei pystynyt unohtamaan miestä, jonka kanssa hän oli viettänyt aikaa Fargossa. Ehkä hän halusi siksi päättää päivänsä paikassa jossa hän oli kerran ollut onnellinen, Berczeller arvelee dokumentissaan. Joka tapauksessa hän ei lähtenyt etsimään rahoja. Hän ei ollut miljoonan dollarin perässä, vaan tarina rahasalkusta lähti liikkeelle väärinkäsityksestä. Kohujuttu rahoja etsivästä salaperäisestä tytöstä ei pitänyt paikkaansa, mutta taustalta paljastui paljon traagisempi tarina.
Teksti: Jussi Huhtala
Kuvat: HBO Nordic
Fargo-televisiosarjaa esitetään HBO Nordicilla.
Linkkejä:
Paul Berczellerin lyhytdokumentti This is a True Story Vimeossa
Wikipedia-sivu Takakon tarinasta innoituksen saaneesta fiktiivisestä elokuvasta Kumiko, the Treasure Hunter