Joulukuun kolmannen päivän luukku sisältää klassikkoja, taiteilijakuvauksia, gangstereita ja fantastisia rakkaustarinoita.
C
Café de Flore
2011
Ohjaus: Jean-Marc Vallée
Jean-Marc Valléen kahta näennäisesti toisistaan täysin irrallista juoniaihiota rinnakkain kuljettavaa rakkaustarinaa arvostaakseen on syleiltävä sen hiljalleen avautuvaa fantasiaelementtiä.
Carlito’s Way
1993
Ohjaus: Brian De Palma
Brian De Palma palasi vuosikymmenen jälkeen nerokkaan Arpinaama-elokuvansa tunnelmiin. Alkuun Carlito’s Way tuomittiinkin vanhan toistona, mutta myöhemmin sen arvo omillaankin on nähty paremmin.
Cinema Paradiso
Nuovo Cinema Paradiso, 1988
Ohjaus: Giuseppe Tornatore
Häpeilemättömän sentimentaalinen, haikean hauska kasvutarina on myös ylistyslaulu elokuvan voimalle.
Citizen Kane
1941
Ohjaus: Orson Welles
Hollywoodin kapinallinen osoitti heti alkuun näkemyksellisyytensä elokuvantekijänä. Mediaan uusia ilmaisumuotoja tuonut elokuva on usein valittu maailman parhaaksi teokseksi.
”Katsoin vasta aikuisella iällä ilman, että tiesin loppuratkaisua. Se oli käsittämättömän loistava.” (Päivi Laajalahti)
Control
2007
Ohjaus: Anton Corbijn
Vaikuttavien muusikko- ja näyttelijäpotrettien kuvaajana jo uran luonut Anton Corbijn oli myös Joy Division -bändin luottokuvaaja. Ehkä juuri siksi hänen mainiosti näytelty elämäkertansa yhtyeen traagisesta kärkimiehestä on niin herkkä.