Episodin toimituksen suosikkilistalla juhlivat lapsina ja nuorina nähdyt elokuvat, joiden tekemä vaikutus ei vuosien varrella ole haalistunut. Niin yhdeksännessäkin luukussa, jossa listattujen elokuvien lisäksi mainitaan eräs jatko-osa, jolla oli kunnia päästä jo yksittäisistä listoista koostetulle äärimmäiselle Top 10 -listalle.
Mitä? Ai on luukun kuva väärästä elokuvasta? No voi voi. Halusimme lähestyvän joulun kunniaksi luukkuun hieman itämaista tunnelmaa, joten otimme kuvan elokuvasarjan osasta, joka myös oli päässyt jo alkuperäiselle Top 10 -listalle.
I
Idiootit
Idioterne, 1998
Ohjaus: Lars von Trier
Antichrist ja vielä ensi-iltaansa odottava Nymphomaniac ovat nostaneet Lars von Trierin valokeilaan seksuaalisena provokaattorina. Sitä hän oli kuitenkin jo uransa alkupuolella, kuten lopullinen läpimurto Idiootit osoittaa. Siinä joukko älykköjä provosoi ympäristöään teeskentelemällä vammaisia – kunnes värväävät uuden jäsenen, jolle se merkitsee muutakin kuin shokeeraamista.
Ilta oopperassa
A Night at the Opera, 1935
Ohjaus: Sam Wood, Edmund Goulding
”Lempielokuvani jo lapsena. Se postimerkin kokoinen hytti, spagettikarkelot laivan kannella, kaoottinen loppuhuipentuma Harpoineen kaikkineen… Toinen kultainen lapsuusmuisto on tietysti Imperiumin vastaisku.” (Heli Metsätähti)
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki
Indiana Jones and the Last Crusade, 1989
Ohjaus: Steven Spielberg
Monien mielestä Kadonneen aarteen metsästäjien jatko-osa Tuomion temppeli on väkivaltaisuudessaan tympeä, ja Steven Spielberg itsekin halusi palata kolmannessa seikkailussa alkuperäisen henkeen. Bonuksena elokuvassa nähdään Harrison Fordin lisäksi River Phoenix nuorena Indianana ja itse Sean Connery pappa-Jonesina.