Turha sitä on kaunistella – valtavasti ihmisiä käveli ulos The House That Jack Built -näytöksestä Cannesissa viime keväänä. Jälkiviisaasti voi todeta, että muuta tuskin kannatti odottaakaan.

Lars von Trier ei päästä katsojiaan helpolla.

Cannesin elokuvajuhlat ovat viimeinkin ohi, eikä enää tarvitse vilkaistakaan baguetteihin päin. On aika pohtia niitä elokuvia, joita kaikkin näkemiemme joukosta rakastimme eniten. Ja niitä paria joita emme rakastaneet, mutta minkäs teet.

Kun shokkiohjaaja toisen Cannesissa kohtasi. Sanomistahan siitä tuli.

Joukkouloskävelyitä, järkyttyneitä yleisöjä ja hyvin, hyvin epäonninen ankka. Lars von Trierin paluu Cannesiin sen jälkeen, kun hänet vuonna 2011 julistettiin persona non grataksi hänen vitsailtuaan Hitlerin ymmärtämisestä, ei ollut kaikkien makuun. Eikä hän muuta haluaisikaan.

Elokuva sijoittuu 1970-luvun Yhdysvaltoihin, mutta ohjaajalle tyypilliseen tapaan kuvattu Euroopassa.

Ohjaaja palaa Cannesin elokuvajuhlille saatuaan porttikiellon vuonna 2011.

Elokuvassa seurataan älykkään miehen matkaa sarjamurhaajaksi.

”Me olimme uhreja.”