Kommentti: Ensin kriitikot lyttäsivät Bohemian Rhapsodyn – Sitten palkitsivat vuoden parhaana elokuvana

Elokuva Queenista herättää tunteita nyt valkokankaan lisäksi myös palkintogaaloissa.

Kaikkien aikojen katsotuimmaksi musiikki-elämäkertaelokuvaksi maailmanlaajuisesti yltänyt Bohemian Rhapsody oli valtavassa vastatuulessa jo ennen julkaisuaan. Ensin käsikirjoitusta ei saatu tyydyttäväksi ja alkuperäinen päätähti Sacha Baron Cohen jättäytyi projektista. Kun käsikirjoitus ja esituotanto oli valmis, olikin aika lähteä täyttä höyryä eteen päin.

Pian tuotantoyhtiö ilmoitti kuitenkin, että ohjaaja Bryan Singer on saanut potkut, vain alle kolme viikkoa ennen kuvausten päättymistä. Singer itse sanoi lausunnossaan, että hänen ”piti väliaikaisesti laittaa oma ja rakkaimpiensa terveys etusijalle.” Samaan aikaan hänestä nostettiin oikeusjuttu, jossa Cesar Sanchez-Guzman syytti Singerin raiskanneen hänet 17-vuotiaana.

Syyte ei ole ensimmäinen, vaan yksi monista. Vuonna 1997 Mallioppilas -elokuvan kuvauksissa Singer oli pakottanut 14-vuotiaan lapsinäyttelijän ja muita alaikäisiä riisutumaan alasti kohtaukseen. Vuonna 2014 Singeriä syytettiin yhdestä raiskauksesta, sekä seksuaalisesta ahdistelusta. Raiskaussyyte vedettiin pois, kuten myös Mallioppilas -elokuvaan liittyneet syytökset.

Mikäli Singer on puhdas kuin pulmunen, on erikoista mikä määrä hänestä on nostettu erilaisia syytöksiä. Syytteen mukaan Sanchez-Guzman kertoi, että Bohemian Rhapsodyn tuottaja tarjosi hänelle vastineeksi apua urallaan, mikäli hän suostuisi vaikenemaan Singerin tapauksesta. Täytyy muistaa, että kyseessä on kuitenkin elokuva, jonka budjetti on arviolta n. 50 miljoonaa dollaria.

Bohemian Rhapsodyn päätähti, Freddie Mercurya upeasti näyttelevä Rami Malek, ei ole puhunut Singeristä kovin positiiviseen sävyyn. Kerran Malekin ja Singerin välinen riita ajautui siihen, että Singer oli heittänyt Malekia tekniseen tarpeistoon kuuluvalla esineellä. Ohjaajaa syytettiin myös siitä, ettei hän ollut aina kuvauksissa läsnä.

Joka tapauksessa, syystä tai toisesta, Singer heitettiin ulos ja lopputuloksen viimeisteli myöhemmin tänä vuonna Elton Johnista kertovan Rocketman -elokuvan ohjannut Dexter Fletcher. Myöhemmin Singer sai kuitenkin ohjaus-tittelin valmiiseen elokuvaan, vaikka elokuvan markkinoinnissa tai palkintoseremonioiden kiitoksissa ei ohjaajasta hiiskuta mitään. Siitäkin huolimatta, kuinka iso nimi ansioitunut Epäillyt ja X-Men -elokuvatkin ohjannut Singer on.

Kun Bohemian Rhapsody sai ensi-iltansa, kriitikot kuitenkin lyttäsivät elokuvan. Se sai muutamia hassuja tähtiä, mutta yleisö sen sijaan rakasti elokuvaa. Elokuva upposi myös suureen osaan suomalaiskriitikoita, esimerkiksi Episodin toimituspäällikkö Jussi Huhtala kommentoi elokuvaa neljän tähden arviossaan ”kokonaisuutena kiehtovaksi”.

The Guardianin kriitikko Steve Rose antoi elokuvalle kaksi tähteä, kommentein ”Bohemian Rhapsody kunnioittaa showmies-Mercurya, mutta ei missään vaiheessa oikeasti ymmärrä Mercurya henkilönä.” Sana ”kliseinen” toistuu useissa arvosteluissa, kuten myös kritiikki intiimiyden puutteesta. Voisi helposti sanoa, että Bohemian Rhapsodyn tapauksessa ei olla edes tavoiteltu intiimiyttä, mutta The Playlistin Kimber Meyers perustelee, että Mercurya yritettiin päästä lähelle siinä epäonnistuen.

Ylistäviä arvosteluja on huomattavan vähän, suurin osa jää keskitasolle. Metacriticin kokooman mukaan 50 tärkeän englanninkielisen kriitikon keskiarvo elokuvalle on vain 49 pistettä sadasta. Vertailun vuoksi A Star Is Bornin Metascore on 88/100. Rotten Tomatoesissa Bohemian Rhapsodyn on pistemääränä 62 %.

Kaikesta tästä huolimatta Bohemian Rhapsody kisaa Tuottajien killan (PGA) ja Näyttelijöiden killan (SAG) -ehdokkuuksista (jotka usein ovat olleet melko hyvä indikaattori parhaan elokuvankin Oscar-ehdokkuuteen) ja elokuva palkittiin äskettäin kahdella Golden Globella, josta toinen parhaasta draamaelokuvasta. Bohemian Rhapsody on Rotten Tomatoesin mukaan siis huonoiten arvosteltu parhaan elokuvan Golden Globen voittanut elokuva yli kolmeen vuosikymmeneen. Edellinen yhtä huonoihin pisteisiin yltänyt voittaja oli Minun Afrikkani vuonna 1986.

Musikaali- tai komediaelokuvan kategoriassa voitto olisi ollut ymmärrettävämpi, mutta vuoden paras draamaelokuva ei ole helppo rasti. Varsinkin kun vastassa oli Barry Jenkinsin uusin If Beale Street Could Talk, Spike Leen BlackKklansman ja jo syksystä asti ennakkosuosikkina patsasteleva, toinen musikaalitapaus A Star Is Born.

Huomion arvoista on se, että Golden Globet, eli näin suomeksi kultaiset maapallot, ovat kriitikoiden myöntämä palkinto. Nämä palkinnot jakaa Hollywood Foreign Press Association, joka koostuu eteläisessä Kaliforniassa asuvista, Yhdysvaltojen ulkopuolelle säännöllisesti viihde- ja elokuvamaailmasta kirjoittavista ja kuvaavista ulkomaalaistoimittajista, jotka kattavat noin 55 eri maata.

Miksi Bohemian Rhapsody lytättiin, mutta lopulta palkittiin vuoden parhaana elokuvana? Oliko äänestys niin tasainen, että pienet erot mahdollistivat elokuvan nousun muiden kärkeen? Ehkä tarpeeksi moni heistä oli niin suuria Queen-faneja, että musiikki- ja konserttipätkien rekonstruktio sai hyvän äänentoiston omaavissa saleissa elämään elokuvaa mukana?

Moni katsoja vihastui siitä, kuinka paljon elokuva on ottanut vapauksia Mercuryn ja Queenin tarinassa. Kun niihin vapauksiin tutustuu, niistä osa vaikuttaakin todella erikoisilta. Totta kai elokuvassa tarina ja jatkuvuus on tärkeintä, mutta onko elämäkertaelokuva aiheellista tehdä, jos se ei pysty ilman valtavaa viilausta seisomaan omilla jaloillaan?

Live Aid -megakonsertti on otettu Bohemian Rhapsodyn kehykseksi – elokuva alkaa ja päättyy konserttiin. Siinä välissä ehtiikin tapahtua enemmän ja vähemmän todellisiin tapahtumiin pohjautuvia juttuja. Seuraavaksi elokuvasta spoilereita. Mercury saa elokuvassa tietää hieman ennen Live Aid -konserttia saamastaan HIV:stä. Todellisuudessa tieto tuli mitä ilmeisimmin vasta noin kaksi vuotta myöhemmin. Merkityksetön valhe, joka nostaa lopun tunnelatausta.

Mercury esitetään elokuvassa miehenä, joka hajotti Queenin, koska halusi kokeilla siipiään sooloartistina. Queen ei todellisuudessa koskaan hajonnut, ja tarkalleen ottaen kitaristi Brian May ja rumpali Roger Taylor olivat tehneet soololevyjä jo ennen Freddietä. Muun yhtyeen loukkaantuminen Freddieen on elokuvassa siis perustelematon, jollei kokonaan tuulesta temmattu tuon asian suhteen. Yhtyeellä oli myös mittava kiertue takana ennen Live Aidia, ei pitkää taukoa, kuten elokuvassa haluttiin asia ilmaista.

Bohemian Rhapsody sisältää siis suurempia, mutta myös pieniä ja merkityksettömiä valheita. Totta kai elokuvaa kaunistellaan, ei mikään elokuva ole 100 % totta, mutta missä kulkee raja? Onko perusteltua tehdä tositapahtumiin pohjautuva elokuva, joka vääristelee totuutta? Dokumentit ovat tietysti asia erikseen, mutta ovatko valheet sallittuja vain hyvän tarinan vuoksi?

Oli miten oli, minusta elokuva on kuitenkin loistava, elokuvana. Historian oppituntina se on melko kehno, ja hyvin yksinkertaistettu ja kaunisteltu tarina yhtyeestä nimeltä Queen. Elokuvan katsoja tietysti arvostelee elokuvan omalla tavallaan, omasta näkökulmastaan, omin perustein. Itse veikkaan, että huonoihin arvosteluihin on osasyynä ohjaaja Bryan Singer. Hän teki hienon elokuvan, vaikka olisikin yksityiselämässään kammottava. Häntä sopii arvostella ihmisenä jos haluaa, mutta elokuva on kaikkeen syytön.

Jesse Raatikainen

Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä @jjraatikainen.

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut