The Mandalorian -analyysi: Ikoninen hahmo pelastaa päivän

Palkkionmetsästäjä löytää etsimänsä, tapaa vanhan tutun ja fanit saavat rahoilleen vastinetta. The Mandalorianin matka jatkuu, mutta mihin se lopulta vie? Varoitus! Sisältää juonipaljastuksia!

Olen ollut kriittinen ja ankara The Mandalorianille, koska haluan sarjan parasta.

Haluan kritiikilläni osoittaa, kuinka sarjan peruselementit vaikuttavat järisyttävällä tavalla siihen, kuinka pitkäikäinen sarja tulee olemaan. Jos tekijät saavat rakennettua dramaattisesti selkeän tarinan, se kestää aikaa. Alkuperäinen Tähtien sota ei vaipunut unholaan b-luokan floppina, vaan siitä tuli menestys. Päällimmäisenä tässä syynä menestykseen oli tarinan jatkuva kehittäminen ja selkeyttäminen ja se koki vielä jälkituotantovaiheessa suuria muutoksia. Tarinankerronta ja itse tarina ovat alfa ja omega. Heppoiselle perustalle voidaan asettaa kaikkea jännittävää ja kiiltävää, mutta pinnallisuudessa ei ole uudelleenkatsomisarvoa.

Kritiikki on helposti mahdollista ottaa turhana hypetyksen latistajana tai ilon pilaamisena, koska viihteen pääasiallinen tarkoituksenahan on sanan varsinaisessa merkityksessä viihdyttää katsojaa. Tästä syystä näen kritiikin pohjimmaisena tarkoituksena eritellä, analysoida ja selostaa viihdykkeen – tv-sarjan tai elokuvan – tavoitteita, sekä arvioida tavoitettiinko ne.

Koska en halua vaikuttaa tunnelman latistajalta, niin aloitan tämän tekstin luottelemalla asioita, joista nautin jaksoissa The Jedi ja The Tragedy.

1) Näyttelijä Michael Biehnin (The Terminator, Aliens ja Tombstone) fanina oli ilo huomata, että lapsuuden sankarini oli saanut pienen roolin kaupungin johtajan uskottuna ykkösmiehenä ja palkkasoturina!

2) The Jedi oli selkeästi ottanut visuaalisia vaikutteita Akira Kurosawan Yojimbosta, mikä ei ole koskaan väärin. Mitä Kurosawampi, sen parempi.

3) Mando sai molemmissa jaksoissa vihdoin hengähtää ja viettää vauva-Yodan kanssa pari hetkeä. Kaksikko pääsi oikeasti rakentamaan suhdettaan. Välitämme katsojina hahmoista enemmän, kun pääsemme näkemään oikeaa kanssakäymistä pelkän vitsailun sijaan. Koko sarja on tähän mennessä tarjonnut niin vähäisen määrän samastumista päähenkilöiden suhteeseen, että otan kaikki vastaavanlaiset hetket ilolla vastaan.

4) Robert Rodriguez ohjasi The Tragedyn? Mitä ihmettä! Kaiken lisäksi koko jakso oli täysin toimiva, yhtä kuvauspaikkaa hyödyntävä “pullojakso”. Miksipä ei palkata ohjaajaa, joka on saanut kannuksensa toimintaelokuvien ohjaajana? Vaikka edelleen valitsisin Chad Stahelskin toimintajakson ohjaajaksi, en halua vähätellä Rodriguezin valintaa.

5) The Tragedy ylipäänsäkin onnistui nivomaan useamman juonilangan edellisistä jaksoista yhteen, joten monen jakson vihjailun jälkeen saimme vihdoin rahoille vastinetta. Mutta tästä hiukan lisää myöhempänä.

Otan seuraavaksi fanilasit pois päästä ja sukellan syvemmälle.

VOIMAN PIMEÄT JA VALOISAT PUOLET

Viides jakso The Jedi esittelee meille Clone Wars -animaatiosarjasta tutun Ahsoka Tanon (Rosario Dawson). En tiennyt hahmosta mitään ennen kyseistä jaksoa. Selvästikin Ahsoka on yksi harvoista jediritareista, jotka selvisivät imperiumin noususta. Keisari Palpatine antoi Sithin kostossa jedineuvostolle kohtalokkaan käskyn numero 66, jonka ansiosta jedit päätyivät välittömästi uhanalaisten listalle.

Kuten aiemmissa teksteissä olen tuonut esille, en ole vielä tutustunut Lucasfilmin tuottamiin animaatiosarjoihin Clone Wars tai Rebels ja niiden tapahtumiin. On huomattava, että The Mandaloriania vetävä ja ohjaava Dave Filoni on työskennellyt molempien sarjojen parissa, joten animaatiohahmojen mukaan esitteleminen sarjassa ei yllätä.

Kun Ahsoka esiteltiin heti jakson alussa, ajattelin Mandon etsimän jedin siirtyneen Voiman pimeälle puolelle. Joutuuko Mando kohtaamaan sittenkin sithin?

Ahsokan esittelykohtaus oli kuvattu kauhuelokuvien estetiikkaa hyödyntäen: pimeä ja sumuinen metsä, jossa tunteeton tappaja vaanii saalistaan. Ahsoka astelee sumusta ilkeä ja kostonhimoinen virne kasvoillaan. Ajattelin ensimmäiseksi, että tämäpä on erittäin epäjedimäistä toimintaa, koska selvästi hän nautti itselleen vähäpätöisten – ja jälleen kasvottomien – vartijoiden murhaamisesta.

Mando saa tehtäväkseen tappaa Ahsokan, mutta pienen voimanäytöksen jälkeen he tekevät sovun, koska vauva-Yoda. Eli kaikesta alustamisesta huolimatta varmistuukin, että Ahsoka on edelleen Voiman valoisalla puolella porskuttava jedi.

Nopea välikysymys: Milloin jedien koodistoon on kuulunut kylmäverinen tappaminen ja siitä nauttiminen?

Älkää käsittäkö väärin. Jos tämä olisi osa Ahsokan hahmoa ja hän olisi oikeasti jedien hylkäämä yksilö, hyväksyisin sen täysin.

Sarja tuo kuitenkin hänen hahmonsa esille selkeänä kompassina ja zen-henkisyyden omaavana moraalisena keskuksena ja oikeana jedinä Mandolle. Ahsoka ja vauva-Yoda jakavat yhteyden Voiman välityksellä ja… hetkinen… Mitä? Vauva-Yodan nimi onkin Grogu? Pitääkö vauva-Yodaa kutsua nyt Groguksi?

Jos vauva-Yodan hahmolla on joku toinen nimi kuin ”vauva-Yoda” – tai Lapsi, kuten Mando häntä kutsuu – miksi, miksi ihmeessä sarja jättäisi tämän kertomatta? Kai tekijät ymmärtävät, että ei kukaan enää tule käyttämään hänestä muuta nimitystä?

No, joka tapauksessa, Ahsokalle paljastuu Mandon ja vauva-Yo– anteeksi – Mandon ja Grogun välinen syvä yhteys. Jedi näkee ja ymmärtää, että kaksikon välinen kumppanuus on yhteydessä Grogun henkiseen tasapainoon – eli jedien pelkäämään ja karttamaan pelkoon. Ja kuten tiedämme, jedioppien mukaan pelko johtaa vihaan ja viha pimeälle puolelle ja niin poispäin.

Tästä syystä Ahsoka ei suostu ottamaan nuorukaista opetukseensa.

Anteeksi mitä?

Jedi, joka selkeästikin juuri jakson alussa murhasi yli puolen tusinaa vartijaa kylmäverisesti, paasaa Mandolle miten pelko voi viedä ”jopa parhaimmat meistä” pimeälle puolelle. Hänhän ei totta tosiaan viittaa itseensä, vaan tietysti Anakin Skywalkeriin.

Anakin Skywalkerista tulikin mieleeni, että muistatteko, kun monien mielestä esiosat pilasivat Darth Vaderin hahmon? Miten noloa olikaan nähdä mustan maskin takana majailevan kiukuttelevan teinin kasvot? Entä muistatteko, miten fanien usko palautettiin kyseiseen hahmoon?

Näen nimittäin Ahsoka Tanon ja Darth Vaderin välillä yhtäläisyyksiä, koska myös Darth Vader kuvattiin vakavasti otettavasti ja kauhuelokuvamaisesti Rogue Onen lopussa. Vader pisti kapinallisten sotilaita poikki ja pinoon synnyttäen pakokauhua. Rogue Onen tarkoitus oli esittää Vader siistinä hahmona, ei pelottavana. Jos hänen olisi ollut tarkoitus olla pelottava, Vader olisi ollut paljon isompi osa tarinaa alusta alkaen, ja selkeä este sankareillemme. Sarja kaipaa kovasti katsojan hyväksyntää, että se on valmis esittelemään jedihahmonsa tehokkaana tappokoneena, koska se on siistiä.

Olenko ainoa, jota häiritsee, jos jedi tappaa täysin turhaan?

Esiosatrilogialla oli huonot puolensa, mutta ainakin niissä George Lucas piti huolen, että tappaminen (ellei kyse ollut droideista) jätettiin jedien toimesta minimiin. Kuolemalla ja hengen riistämisellä piti olla painoa. Kloonisotien käynnistyessä tapahtumant tuntuvat katsojassa.

Tähän mennessä The Mandalorianissa on kuollut niin paljon stormtroopereita ja muita olentoja, että uskon katsojien turtuneen väkivallan läsnäoloon. Toivomme vain lisää mäiskettä ja mähinää. The Jedi sentään tarjoaa yhden pienen levähdyshetken Ahsokan tutustuessa Groguun ja Mandon yrittäessä löytää omaa yhteyttään pikkukaveriin. Tällaisia hetkiä lisää, kiitos.

Sarjan tarvitsisi tarjota edellä mainitun kaltaista kehitystä, mutta tekijät tietävät mikä saa fanit sekaisin. Jos faneilta halutaan positiivista palautetta, kunnollisen kehittelyn sijaan voidaan tarjota toimintakohtauksia, jossa ihailtu hahmo teurastaa jedimiekoillaan kasvottomia sotilaita – ja voi pojat palaammeko tähän aiheeseen vielä seuraavassa tekstissä.

Jos totta puhutaan, The Mandalorianin tekijät haluavat Ahsoka Tanon tapauksessa kuvainnollisesti sekä saada kakun että syödä sen. He haluavat palvella faneja esittämällä Ahsokan rankkana ja siistinä jediritarina, mutta samalla ylläpitää Lucasin luomaa kuvaa hyveellisistä ja jäyhöistä jedeistä. Jedeillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta selkeästi niin Lucas kuin monet muut elokuvatekijät (Rian Johnsonia lukuun ottamatta) eivät osaa kontekstualisoida heidän vikojaan. Aina ensimmäisestä Tähtien sota -elokuvasta alkaen olemme edelleen kiinni Obi-Wan Kenobin perinnössä, jonka mukaan jedit olivat hyveellisiä tasavallan puolustajia.

Ahsoka väittää oppineensa jedien tekemistä virheistä ja pyrkivän olemaan toistamatta niitä. Hän ei suostu ottamaan Grogua valmennettavakseen.

Onko tällä kuvauksella tarkoitus esittää, että jedien ristiriitainen perintö on edelleen voimissaan?

Ainakaan sarja ei sanoita tai tuo sitä esille millään tavoin, joten argumentoin, että kyse on joko vain tekijöiden sokeudesta jedien perintöä kohtaan tai The Last Jedin saaman vihaisen palautteen myötä he eivät uskalla kohdata jedien pimeitä puolia. Ymmärtääkö sarja oikeasti isoja asioita esiosista ja alkuperäisestä trilogiasta, vaikka se ei onnistu tuomaan tätä esille muuten kuin tyhjinä sanoina?

ANIMAATIOSTA POIS

Näin sosiaalisen median kommenttikentissä, kuinka fanit hurrasivat ja ihastelivat Ahsoka Tanon päästyä pois animaatiosarjasta näyteltyyn olomuotoon. Kuten edellisessä tekstissä totesin, paras mahdollinen ratkaisu olisi antaa näille hahmoilla syy ja tarkoitus, joka liittyy päähenkilöidemme tarinaan.

Disneyn uusimpien julkistusten valossa vaikuttaisi siltä, että The Mandalorianissa jokainen tärkeä sivuhahmo – ja heidän mummonsa – esitellään vain, jotta heille voidaan rakentaa oma spin-off -sarja. The Mandalorianin tapauksessa Ahsoka haluaa saada tiedon ison ylipahiksen sijainnista, mikä on jälleen vihjailua fanien suuntaan ilman varsinaista kytköstä päätarinaan.

Tiedän hahmojen olevan osa samaa Tähtien sota -tarinauniversumia, jota Disney on lähtenyt rakentamaan, ja varmasti hahmot tulevat kohtaamaan vielä toisensa, jonkin suuremman konfliktin tai tavoitteen takia. Suuremman narratiivin rakentamisessa ei ole mitään vikaa, paitsi jos kaikki konfliktit ovat jossain tulevaisuudessa. Nyt hahmot hyppivät sisään ja ulos toistensa tarinoista ja keikoista ilman yhteistä tarttumapintaa, mikä valitettavasti tuntuu tyhjälle kaikesta ihastelusta ja näyttelijäntyöstä huolimatta. Voin vain sanoa, että on siistiä nähdä nämä hahmot taistelemassa samalla puolella!

The Jedin lopetuksessa Mando ja Ahsoka vapauttavat paikallisen kylän johtajansa puristuksesta. Jakso etenee ilman Kurosawa -esikuvansa sisältöä eli ovelaa juonittelua, koska kaksikko pärjää periamerikkalaiseen tyyliin voimalla ja taistelutaidoilla.

Mando yrittää jakson lopussa hyvästellä Grogun, mutta ymmärtää kiintyneensä pikkukaveriin. Hän ei kuitenkaan pysty jättämään häntä jediritari Tanon huostaan. Sen sijaan Ahsoka neuvoo Mandoa matkustamaan kaukaiselle jeditemppelille, jotta Grogu voi itse päättää omasta kohtalostaan.

SUURI TRAGEDIA

Melodramaattisesti nimetty jakso The Tragedy jatkuu siitä, mihin edellinen jäi. Mando ja Grogu ovat matkalla jediplaneetan taikakivelle, jolle istuessaan Grogu voi kutsua jedisotureita. Ennen laskeutumista alamme vihdoin näkemään paremmin Mandon haarniskan alle. Hän hassuttelee Grogun kanssa ja selkeästi nauttii siitä!

Ottaen huomioon, miten jakso päättyy, en voi olla alleviivaamatta kuinka tärkeää tämä on. Kun välitämme yhdessä Mandon kanssa Grogusta, välitämme Mandon menetyksestä. Jakso päättyy vauva-Yodan kidnappaamiseen, mutta –

BOBA FETT SAAPUU ALUKSELLAAN JA PELASTAA PÄIVÄN!

Kyllä, itse Boba Fett astelee näyttämölle Temuera Morrisonin (Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys) näyttelemänä. Melkein kaikki esiosatrilogian näyttelijät ovat palaamassa rooleihinsa Disneyn Tähtien sota -tv-sarjoissa, mikä on tietysti miellyttävää esiosatrilogiaa nostalgisoiville faneille.

Fett on seurannut Mandoa pitkin galaksia, koska hän haluaa takaisin isänsä haarniskan. Edelliseltä kaudelta tuttu palkkatappaja Fennec Shand (Ming-Na Wen) on kiitollisuuden velassa lyönyt hynttyyt yhteen Fettin kanssa. Kolmikko on voitolla, mutta Moff Gideonin dark trooper -erikoisjoukot saavat napattua Grogun juuri ja juuri sankareidemme nenien alta.

Mandon on pakko selvittää keino saada Grogu takaisin itselleen.

Boba Fett on elossa, aivan kuten Temuera Morrisonin cameo-esiintyminen kauden ensimmäisen jakson lopussa antoi ymmärtää. Miten hän selvisi sarlaccin hampaista? Mitä hän on tehnyt nämä viime vuodet?

En näe paluussa mitään vikaa, mutta kahden viimeisen jakson perusteella vaikuttaa siltä, että tekijöillä ei ollut mitään suunnitelmaa Fettille, koska hän vain on sarjassa.

Mandon Razor Crest -alus tuhoutuu jakson aikana, joten tämä antaa hyvän tekosyyn matkustella pari viimeistä jaksoa Fettin kuuluisalla Slave 1 -aluksella. Fett ja Shand antavat lupauksensa Mandolle avustaa häntä Grogun kanssa, joten sarja jatkaa omalla laiskalla ja konfliktittomalla tiellään päähenkilömme ja sivuhahmojen osalta.

Fett on pelkän koristeen asemassa The Mandalorianissa.

Hän osaa brutaalisti mättää stormtroopereita turpaan tuskenien lyömäaseellaan, mutta patsastelun ja uhittelun lisäksi muuta tekemistä hänelle ei anneta. Toivottavasti tuleva The Book of Boba Fett avaa kuuluisan palkkiometsästäjäkloonin tunne- ja mielenmaisemaa, koska nyt hahmo jää yhtä yksiulotteiseksi seinäkoriste kovanaamaksi kuin mitä hän oli elokuvissa Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu.

Haluaisin hehkuttaa Jon Favreaun ja kumppaneiden tarjoamaa Boba Fettin paluuta, mutta paha on tästä tyhjästä nyhtäistä mitään mistä olisin itse innoissani.

Voin aina olla iloinen tulevan sarjan potentiaalista, mutta se ei liity The Mandalorianiin mitenkään.

Vielä viimeinen asia.

Toin edellisessä tekstissä esiin midikloriaanit ja The Tragedyssä ne nousevat jälleen pintaan. Jakson lopussa näemme vielä Moff Gideonin hymäilemässä Grogulle, joka omilla jeditaidoillaan tukehduttaa Gideonin sotilaita. Tämä kohtaus, jos mikä, tuo esille fanien kaksoisstandardit Tähtien sota -elokuvien hahmoja kohtaan.

Muistaakseni jatko-osatrilogian yksi suurimmista kritiikeistä fanien keskuudessa oli se, että Rey (Daisy Ridley) on liian vahva käyttämään Voimaa. Rey pystyi jo The Force Awakensissa käyttämään erilaisia jeditaitoja ilman formaalia jedikoulutusta.

The Mandalorian esittää – kirjaimellisesti – vauvan käyttämässä Voimaa ilman jedikoulutusta, mutta asia on ok, koska hän on suuresta jedirodusta. En ole nähnyt kenenkään fanin nostavan tätä esille tai pahoittavan mieltän, koska vauva-Yoda ”osaa liian paljon liian nuorena tai liian vähällä koulutuksella”. Ahsoka sanoi, että Grogua on koulutettu, mutta tämä menee jo naurettavaksi. Grogu on vauva. Ehkä fanien lämmin suhtautuminen johtuu siitä, että The Mandalorian kulkee konservatiivisesti turvallisilla vesillä, eikä haasta mitään käsityksiä Tähtien sodasta.

Tämä riittää tällä kerralla.

Seuraavassa tekstissä käsittelen toisen tuotantokauden kahta päätösjaksoa. Voitte ensi kerralla lukea millaisissa tunnelmissa olin, kun The Mandalorianin toinen kausi sai päätöksensä jaksojen The Believer ja The Rescue siivittämänä.

Ville Vuorio
LeffaHamsteri

Kirjoittaja on lappeenrantalainen elokuvia hamstraava jyrsijä, joka haluaa yhtä suurella intohimolla sekä rakastaa että kyseenalaistaa Tähtien sota -tarinoita ja sitä, kuinka kulutamme niitä – vaikkei tätä päälle päin uskoisikaan.

Aiheeseen liittyvät jutut