95-elokuvan arvostelu: Aleksi Mäkelä vastaan kriitikko

GENRE , ENSI-ILTA 25.12.2017 TÄHDET

Aleksi Mäkelä vastaan kriitikko. Kumpi voitti?

Aleksi Mäkelän elokuva 95 kertoo aiheesta, joka varmasti kiinnostaa Suomen kansaa. Ehkä enemmän lätkäfaneja kuin leffafaneja. Mutta lätkäfaneja on Suomessa paljon. Siksi ohjaajaksi sopiikin Mäkelä, joka on paitsi itse lätkäfani myös tehnyt elokuvia, jotka miellyttävät suurta yleisöä.

Kriitikot eivät Mäkelän (Pahat pojat, Häjyt, Kummeli V) elokuville ole koskaan oikein lämmenneet, joten hän onkin Suomen MM-finaalijoukkueen tapaan altavastaajana, kun kriitikko ottaa hänen uuden ohjaustyönsä käsittelyyn.

Elokuvan alussa esitellään ruotsalainen valmentaja Curt ”Curre” Lindström, joka johti Leijonat historialliseen maailmanmestaruuteen.

Rooliin on valittu suosittu ruotsalaisnäyttelijä Jens Hultén, joka tunnetaan rikossarjoista kuten Johan Falk ja Hassel. Hänen esittämänsä Curre on hupaisa setä, joka bailaa hotellin yökerhossa vuoden 1993 MM-kisojen jälkeen, mistä jääkiekkopomo Kalervo Kummola (Hannu-Pekka Björkman) hänet bongaa.

Hultén on aivan loistava Curre! Koomisempi kuin tosielämässä mutta samalla tavalla symppis ja ennen kaikkea todella uskottava hahmo. Mistä ne keksivät tuon tyypin?

Aleksi Mäkelä johtaa 1–0.

Seuraavaksi huomio kiinnittyy siihen, että elokuvan ajankuva on rakennettu huolella. Ei ole helppoa tehdä elokuvaa, joka sijoittuu niin lyhyen ajan päähän menneisyyteen, mutta Mäkelän tiimi on saanut aikaan leffan, josta huokuu ysärifiilis. Pini Hellstedtin kameratyö vakuuttaa.

Mäkelä johtaa 2–0.

Mäkelän elokuvassa ei keskitytä pelkästään MM-turnaukseen ja joukkueen suoritukseen, vaan siinä seurataan samalla usean tavallisen suomalaisen lätkäfanin tarinaa. Juonikuviot limittyvät kokonaisuuteen sujuvasti. Tämähän imee kuin Ruotsin maalivahti!

Mäkelä johtaa 3–0.

Suomalaiset ovat kokeneet monia katkeria tappiolle Ruotsille jääkiekossa, joten finaalivoitto naapurimaan kotikisoissa teki MM-kullasta erityisen. Ruotsalaisten MM-kisabiisistä Den glider in otettiin Suomessa kaikki ilo irti. Elokuvassakin seurataan ruotsalaisten valmistautumista kultajuhliin. Tre Kronorin taustajoukko teettää etukäteen kultaiset kypärät ja varaa Sergelin torin juhlapaikaksi. Mäkelä irvailee ruotsalaisille, mutta hän tekee sen lämmöllä, ja ruotsalaisetkin nostetaan loppupuolella eräänlaisiksi sankareiksi. Mäkelällä on suuri sydän!

Mäkelä johtaa 4–0.

Peli taitaa olla selvä. Mutta hetkinen, ei elokuva sentään näin hyvä voi olla?

Lähemmin tarkasteltuna siitä voikin löytää seikkoja, jotka saavat kriitikon valpastumaan.

Draaman ja komedian yhdisteleminen ei ole helppoa, eikä Mäkelä siinä täysin onnistu. Monet hahmot vaikuttavat siltä, kuin ne olisivat peräisin Kummelista tai parodiaohjelmasta. Ylermi Rajamaan esittämän katkeran lätkäfanin kavereineen tekemä tempaus sisältää infantiilia paljaiden takapuolten esittelyä, mistä tulee viimeistään penalttia.

Kriitikko kaventaa: tilanne 4–1.

Tämä on kuitenkin pelkkää numeroiden kaunistelua kriitikolta. Aleksi Mäkelä on voittanut. Kun neljästä maalista vähennetään yksi, lopputuloksena on kolme tähteä.

Se on siinä.

Jussi Huhtala