A Moment in the Reeds

/ GENRE ENSI-ILTA 29.06.2018 TÄHDET

Kunnianhimoinen draama pyrkii käsittelemään niin monia erilaisia vieraantumisen teemoja, ettei saa käsiteltyä mitään niistä kunnolla.

Kesä, jatkuvaa laittamista vaativa vaatimaton mökki, rantasauna… mikä voisi olla suomalaisempaa? Mikko Mäkelän esikoisohjaus sekoittaa mukavasti kliseetä homoseksuaalisuudella ja pakolaiskysymyksellä.

Pariisiin opiskelemaan paennut Leevi on palannut Suomeen auttamaan isäänsä iloisempia aikoja kokeneen mökin myyntikuntoon saattamisessa. Avuksi on palkattu pakolaismies Tareq. Kun työtehtävät vievät isän pitkiksi ajoiksi pois mökiltä, nuorukaiset tutustuvat toisiinsa ja heidän välilleen syntyy viehätys, jonka seurauksena tanner tömisee ja aitaa kaatuu.

A Moment in the Reeds on selvästi tekijälleen tärkeä projekti, ja se näkyy niin hyvässä kuin pahassa. Elokuva on vereslihaisen rehellisen oloinen ja tarkoittaa kaikkea mahdollista hyvää. Toisaalta henkilökohtaisesti askarruttavien ihmissolmujen esille tuominen jättää katsojan usein ulkopuolelleen. Menneisyyden traumoihin vain viitataan, puhumattomuudesta tulee tärkeämpää kuin sen takana olevan tarinan kertomisesta eikä hahmoihin panostanutta katsojaa oikeastaan lopulta palkita eläytymisestä millään tavalla.

Näin ollen elokuva jää kuorolle saarnaamiseksi. Ihmiset, jotka jo suhtautuvat suvaitsevaisesti homoseksuaalisuuteen ja pakolaisuuteen, voivat nyökytellä sille, mutta jos menee katsomaan niistä kertovaa tarinaa, voi pettyä. Isää esittävä Mika Melender olisi varmasti pystynyt tuomaan asemansa epämääräisesti uhatuksi tuntevan vanhan kansan mieheen useampiakin tasoja. Nyt käsikirjoitus jättää hänet vain vähäisen juonen vaatimaksi punaniskaksi.

Hyviä ovat myös uudet tuttavuudet Janne Puustinen ja Boodi Kabbani. Heidän jokaista sanaansa varovat nuoret miehet, jotka hetkellisesti uskaltavat laskea puolustusmuurejaan, ovat todentuntuisia ja herkkiä. Asiaa auttaa, että heidän yhteinen kielensä on englanti, joka ei ole kummankaan äidinkieli. Ilman vieraan kielen tuomaa ”luonnollista kankeutta” dialogi olisi todennäköisesti kuulostanut väkisin väännetyltä. Samalla kieli kätevästi tekee vähemmän kouluja käyneestä isästä ulkopuolisen omalla tontillaan.

Parhaimmillaan elokuva on, kun Kabbanin Tareq näkee Leevin läpi ja haastaa tämän ahdistuksen ulkoistamisen perheeseen ja kotimaahan. Se tuo säröä ja syvyyttä muuten hieman kaavamaisiin, ahdingossaankin etuoikeutettuihin hahmoihin: sivistyneisiin ja korkeastikoulutettuihin vähemmistöjen kiiltokuvapoikiin.

Plussaa elokuva saa myös kotimaisen elokuvan mittapuulla tabuja rikkovasta seksuaalisuuden esittämisestä, vaikka se paikoin meneekin liian pitkälle: saunassa pitäisi olla kuin kirkossa!