Vauhtia, väkivaltaa ja visuaalisuutta sisältävä sci-fi-toimintarysäys kaatuu liikaan ryppyotsaisuuteen ja sekavuuteen. Vin Diesel jyrää ja toimii roolissaan ja Mélanie Thierryn tuoreet kasvot hehkuvat viattomuutta.
Urallaan enemmän kameran etu- kuin takapuolella viihtynyt ranskalainen Mathieu Kassovitz on keskinkertaisten ohjaustöidensä Gothika ja Purppuravirrat jälkeen ottanut työstettäväkseen Maurice G. Dantecin romaaniin perustuvan dystopiakuvauksen Babylon A.D. Tuloksena on näyttävän väkivaltaista toimintaa tarjoileva, mutta tarinaltaan liian korkealle kuuseen kurkottava elokuva, joka lopulta kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Vin Diesel on Toorop, palkkasoturi, jonka venäläinen Gorsky (Gérard Depardieu) palkkaa toimittamaan nuoren Aurora-tytön (Mélanie Thierry) sydän-Aasiassa sijaitsevasta luostarista New Yorkiin. Tytössä on jotain erikoista ja salaista, mikä tekee toimituksesta erittäin arvokkaan, mutta mies ottaa keikan vastaan ilman turhia kysymyksiä. Mukana seuraa tytön kasvattiäiti, sisar Rebeka (Michelle Yeoh).
Toorop lähtee liikkeelle palkkion toivossa, vailla tunteita tai mielenkiintoa tytön salaisuutta kohtaan. Heti alkumatkasta mies joutuu toteamaan matkan olevan kaikkea muuta kuin huviretki, sillä tyttöä havittelevat vaaralliset, keinoja kaihtamattomat tahot. Hän päätyy suojelemaan hentoista Auroraa hengellään eikä kaihda muutaman vastarannan kiisken lahtaamista matkan varrella.
Määränpään lähetessä otteet kovenevat ja kaunokaisen salaisuus alkaa paljastua. Tässä vaiheessa toimintarymistelyyn pyritään liittämään ylevämpiä ajatuksia ja tuotantotiimiltä menevät puurot ja vellit lahjakkaasti sekaisin – korkealentoinen sci-fi ja perusmättö eivät tässä tapauksessa syleile toisiaan.
Babylon A.D.:n asetelma tuo läheisesti mieleen Luc Bessonin Puuttuvan tekijän (1997), mutta on värikästä ”serkkuaan” karumpi ja vakavamielisempi. Mielenkiintoisen alun jälkeen tarina hukkaa punaisen langan ja pyörittää monimutkaisen tarinansa hyvännäköiseen sekasotkuun, jolta kliseiden yliannostus ja lopun anti-kliimaksi vievät viimeisenkin terän.
Mielenkiintoisella tyylillä rakennetuissa ympäristöissä ja hienoissa maisemissa seikkaileva elokuva on visuaalisesti komea. Vaikka lainattua on mukana paljon, pakkaan on sekoitettu myös omaperäisiä ideoita kuten pakolaisia kuljettava sukellusvene. Järkälemäinen Diesel sopii tämän tyyppisiin kovanaaman rooleihin kuin nyrkki silmään ja Thierryn raikkaan viaton olemus on hänen totaalinen vastakohtansa.
Ohjaaja Kassovitz on itse haastatteluissa sanonut olevansa pettynyt, sillä tuotantoyhtiö oli leikannut tarinaa alkuperäisestä, päätyen ”väkivaltaiseen ja typerään” lopputulokseen. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan ohjaajan omaa versiota dvd:llä.