Fantasiavelho Henry Selick ohjasi ensimmäisen 3D-tekniikkaa hyödyntävän stop motion -elokuvan, joka avaa ovia animaatioilmaisun uuteen todellisuuteen. Nykysatu sisukkaasta ja neuvokkaasta Coraline-tytöstä kutkuttaa sielua ja silmiä.
Coraline Jones (äänenä Dakota Fanning) on tavattoman pitkästynyt. Muutto uuteen kotiin on tuonut mukanaan vain vähän uutta. Jopa talo, johon Jonesit ovat asettuneet, on kuin vastarakennetun vastakohta. Töihinsä uppoutuneet vanhemmat tuskin muistavat tyttöä. Naapurit, yläkerran hiirisirkusta kouluttava herra Bobinsky (Ian McShane) ja alakerran pulskat ikäneidot (Jennifer Saunders, Dawn French), tarjoavat hekin vain hetkellistä viihdykettä. Mäntin oloinen Wybie-poika (Robert Bailey Jr.) ja hänen laiska kissansa korkeintaan ärsyttävät tyttöä.
Sitten alkaa tapahtua. Wybie jättää Coralinelle isoäitinsä siskolle kuuluneen nappisilmäisen räsynuken, joka merkillistä kyllä muistuttaa Coralinea itseään. ”Pikku minä” kulkee pian kaikkialle Coralinen mukana ja saa todistaa tytön jännittävintä löytöä: kiinni muurattua ovea, jonka takaa paljastuu käytävä toiseen, houkuttelevampaan todellisuuteen.
Määritelmiä pakeneva, uhmakas ja melankolinen kausi lapsuuden ja murrosiän välillä kiinnostaa jälleen elokuvantekijöitä. Noin kymmenen vanhana lapsi alkaa tiedostaa itsensä ja paikkansa maailmassa uudella tavalla. Lapsuuden huolettomuus on vääjäämättä takana, aikuisikä vielä kaukana. Oivallukseen liittyy pelkoa ja surua, jopa kauhua, mutta myös kiihkeää odotusta. Raja toden ja fantasian välillä on vielä häkellyttävän häilyvä.
Hayao Miyazakin Henkien kätkemässä 10-vuotiaan Chihiron rohkeutta koetellaan henkimaailmassa. Tomas Alfredsonin Ystävät hämärän jälkeen -elokuvassa kohdataan 12-vuotiaan kauhut. Henry Selickin stop motion -animaatiossa Coraline ja toinen todellisuus 11-vuotias etsii maailmansa rajoja. Coralinen tutkimusretken seuraaminen kiehtoo ja kauhistuttaa myös aikuiskatsojaa.
Disneyn animaattorina uransa aloittanut Selick vakuutti vaativan animaatioyleisön Tim Burtonin tuotannolla. Kekseliäs Painajainen ennen joulua (1993) oli ensimmäinen suuren studion pitkä stop motion -animaatio. Komeasta alkusoitosta huolimatta Selickin ohjaajan ura oli esikoisen jälkeen pitkään epävireessä. Kolme vuotta Painajaisen jälkeen valmistunut James ja jättipersikka keräsi vielä kiitoksia, mutta Monkeybone (2001) oli floppi joka suhteessa. Coraline ja toinen todellisuus palauttaa uskon Selickin taitoon loihtia loppuun asti hiottua, omalakista fantasiaa.
3D-tekniikkaa ei liene vielä koskaan hyödynnetty animaatiossa näin taidokkaasti. Coraline ja toinen todellisuus näyttää hyvältä myös kaksiulotteisena, mutta tällä kertaa syvätekniikka avaa ovia huomattavasti rikkaampaan kuvamaailmaan. Toinen todellisuus uskomattoman runsaine ja värikkäine yksityiskohtineen herää todella eloon vasta nenänvartta painavien ”taikalasien” läpi katseltuna.
Elokuvan hypnoottisessa, leijailevan kohtalokkaassa tunnussävelmässä kuullaan nuoren tytön laulua. Tältä Coraline kuulostaisi! Elokuvan musiikista vastaavat nimekäs ranskalainen elokuvasäveltäjä Bruno Coulais ja vaihtoehtorockiin erikoistunut yhtye They Might Be Giants. Tosin amerikkalaisbändiltä hyväksyttiin elokuvaan lopulta vain yksi kappale, Toisen isän tunnuskappale.
Selickin käsikirjoitus pohjaa Neil Gaimanin alkuperäisteokseen. Coraline varjojen talossa vastaanotettiin haltioituneesti myös meillä. Lasten kauhuromaania on verrattu lastenkirjallisuuden parhaimmistoon, etenkin Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -teokseen. Ihmemaa Ozinkaan fantasiamaailma ei ole kaukana Coralinen varjotodellisuudesta. Gaiman on lähteensä lukenut mutta hyödyntää kirjallisuudenhistorian ja kansanperinteen tuntemustaan romaanissa harkiten. Coralinen seikkailuissa on psykologista syvyyttä ja oivallusta kestävimpien klassikoiden tapaan.
Pienoisromaanin ainekset eivät nähtävästi ole yksin riittäneet pitkän elokuvan materiaaliksi, sillä Selick on tehnyt lisäyksiä Gaimanin tarinaan, vaihtelevin tuloksin. Elokuvassa kahteen otteeseen Coralinen avuksi kiiruhtava Wybie-poika on Selickin luomus. Romaanissa Coraline pärjää sykähdyttävästi loppuun asti omin voimin. Selickin ratkaisu ihmetyttää: eikö itsenäistymään pyrkivä tyttö saa kokeilla kykyjään ilman, että joku avulias aatu on heti tulossa hätiin.