Pakohuoneet, nuo ihanan jännittävät, ystävyyssuhteet koetukselle laittavat elämykset. Moni on varmasti ennättänyt käymään sellaisessa niiden seitsemän vuoden aikana, joina niihin on täällä kotimaassa päässyt. Jos normaalit pakohuoneet aiheuttavat kuitenkin paniikkia tai muunlaista sekalaista ahdistuneisuutta, niin ei hätää, sillä Escape Room -elokuvasarjan uusi osa ei varmasti aiheuta moisia reaktioita!
Escape Room: No Way Out on jatko-osa parin vuoden takaiselle jännityshömpälle, jota ei meillä tuotu ollenkaan teatterilevitykseen. Onneksi tämän leffan kanssa päädyttiin toiseen ratkaisuun, sillä vaikka leffa on käytännössä vain toisinto ykkösestä, se sopii oivasti valkokankaalle näyttävän kameratyönsä ansiosta.
Vaikka sarjaa ei tunneta tarinnallisista antimistaan, on mukava yllätys, että elokuva jatkaa esiosansa kerrontaa kera tuttujen hahmojen, sillä yleensä tähän luokkaan kuuluvat tusinaleffat tuovat uusien osien mukana uudet protagonistit.
Aiemmasta elokuvasta henkiin jääneet Zoey (Taylor Russell) ja Ben (Logan Miller) lähtevät selvittelemään hämärän Minos-yhtiön logossa piilevää mysteeriä ja joutuvat puolivahingossa mukaan uuteen, sairaaseen pakohuonepeliin, jossa tällä kertaa otellaan mestaruudesta. Minos-brändin takaa löytyvän globaalin salaliiton lisäksi mukaan tungetaan älyttömiä, ensimmäisen elokuvan vaikusta pureksivia juonenkäänteitä, jotka saavat katsojan kiemurtelemaan penkissä aivan vääristä syistä.
Pääroolissa hääräilevä Russell ei ole kehnompi näyttelijä, vaan vika on selkeästi hänen tulkitsemassaan tekstissä. Miller on sen sijaan leffassa niin hajuton ja mauton, että saisi koko kaveri esimerkiksi upota juoksuhiekkaan.
Siinä ei ole välttämättä mitään väärää, kun elokuva ohjaa katsojaa eteenpäin kädestä pidellen. Escape Room: No Way Out toteuttaa kaiken kuin katsoja istuisi automatisoidulla liukuhihnalla. Se todella tuntee kohderyhmänsä ja kulkee aivan järkyttävän turvallisilla vesillä. Mitään riskejä ei oteta, eikä harmillisesti edes väkivallalla herkutella ihan ensimmäisen osan malliin.
Yksinkertaisella ja helpolla kaavalla on kuitenkin oma köykäinen charminsa. Elokuva on aivan uskomaton guilty pleasure -pätkä, jollaisia jaksaa katsoa hamaan tulevaisuuteen asti. Sen viihdearvo on kiistaton, vaikka joillekin leffan pyöriessä teatteri on varmasti se todellinen pakohuone.
Niklas Tirkkonen