Good Boys

GENRE ENSI-ILTA 30.08.2019 TÄHDET

Etupäässä härskiydellä mainostettu pienten koululaisten kasvutarina on myös yllättävän lämmin ja sympaattinen komedia, jota kolme nuorta pääosanesittäjää kannattelee upeasti.

Max, Lucas ja Thor ovat aikuisuuden kynnyksellä – tai ainakin niin he itse ajattelevat. He aloittavat kuudennen luokan ja ovat siis isoja poikia, paljon kypsempiä kuin taakseen jättämänsä viidesluokkalaiset minänsä. Valitettavasti se edellyttää kypsiä tekoja, ja vaikka pojat tuntevat monia aiheeseen liittyviä termejä, niiden merkitys on hyvin hämärä.

Alkaen siitä, että pojat saavat kutsun juhliin, joissa on tarkoitus pussailla, eikä heillä ole siitä käytännön kokemusta. Osaamattomuuttahan ei muille, ilmeisesti paljon enemmän tietäville koulukavereille voi näyttää, varsinkin jos on mahdollista tehdä lähempää tuttavuutta viehättävän luokkatoverin kanssa.

Esiteinit päättävät lähteä tekemään kenttätutkimusta, joka johtaa seikkailuun täynnä liian arvokasta ja kallista elektroniikkaa, bilehuumeita, takaa-ajoa sekä valtava määrä seksileluja.

Elokuvaa on mainostettu lähinnä vain yhtenä tuottajista toimineen Seth Rogenin nimellä. Se on ymmärrettävää, sillä ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Gene Stupnitsky on melko tuntematon nimi ja ensikertalainen kokopitkän elokuvan ohjaajana, vaikka hän on tehnyt muun muassa Office-sarjaa ja kirjoittanut sen ohella Bad Teacher -elokuvan. Yhdessä Lee Eisenbergin kanssa hän kirjoitti vuoden 2009 aika kamalan Year One -komedian. Good Boys on siihen verrattuna suunnaton harppaus oikeaan suuntaan.

Good Boys rakentaa huumorinsa päähenkilöittensä viattomuuden ja heitä ympäröivien tapahtumien tuhmuuden kontrastiin. Se toimii, koska päätrio on todellakin elokuvan nimen mukaisesti hyviä poikia. Kyllä, he kiroilevat, tirkistelevät ja satuttavat itseään ja muita, mutta kaiken sydämessä heidän motiivinsa ovat puhtaita. Elokuvan lapset ovat paljon parempia ihmisiä kuin heitä ympäröivät aikuiset. Erityisesti Keith L. Williamsin esittämä Lucas tuntuu kärsivän Touretten syndrooman vastakohdasta. Hänen tahattomat rehellisyyden purskahduksensa ovat vähintään yhtä hauskoja kuin dildojen kanssa riehuminen, jopa hauskempiakin.

Williamsin ohella kolmikon täydentävät Jacob Tremblay ja Brady Noon ovat myös vallan mainioita. Vuoden 2015 Room-elokuvassa läpilyönyt Tremblay on nuoresta iästään huolimatta luonut jo melkoista uraa. Samaa toivoo hänen kavereitaan esittäville uusille kasvoille.

Kolmikon ansiosta mitä pitemmälle tarina ehtii, sitä useammin hauskakin härski vitsi tai tapahtuma alkaa tuntua päälleliimatulta. Paikoin ne tuntuvat pysäyttävän paljon tärkeämpää ja parempaa tarinaa, jossa kolmikko toisaalta hitsautuu yhteen, toisaalta ajautuu erilleen.

Max, Lucas ja Thor ovat kaveruksia, mutta he ovat myös yksilöitä, ja jokainen käy läpi omassa elämässään asioita, joita heidän on kohdattava yksin. Tai ainakin siltä voi tuntua, sillä vaikka toisen ihmisen läpikäymiä asioita ei ehkä itse täysin ymmärrä, se ei tarkoita etteikö tämän tukena voisi silti olla. Harvemmin tulee vastaan tällaista elokuvaa, joka saa nauramaan matalaotsaisuuksille mutta jättää jälkeensä hienoisen toivon ihmiskunnan tulevaisuudesta.