Ihmeperhe 2

Pixarin superjatko-osa on yhtä hauska, vauhdikas ja kekseliäs kuin edeltäjänsä vaikka ei samalla tavalla uusia uria aukova.

28.8.2018 12:00
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 31.08.2018

Jokainen uusi Pixar-studion tietokoneanimaatio on edellyttänyt tekniikan rajojen venyttämistä. Vuoden 2004 Ihmeperhe oli kuitenkin erityisen hankala tapaus. On nimittäin helpompaa tehdä fantasiaolentojen -ja ympäristöjen pinnoista ”realistisen” näköisiä kuin on saada tyyliteltyjen ihmisten liikkeet ja iho vaikuttamaan todelliselta. Pixarin animaatiovelhot kuitenkin vastasivat haasteeseen, ja onkin helppo sanoa, että ilman Ihmeperhettä ei välttämättä olisi sellaisia huippuleffoja kuin Inside Out – Mielen sopukoissa tai Coco.

Teknisten haasteiden ohella Ihmeperhe ylitti studion maltilliset lippukassaodotukset, ja siitä tuli yksi vuoden menestyneimpiä elokuvia maailmanlaajuisesti. Jotenkin kummasti se on silti jäänyt hieman varjoon Pixarin leffakatalogissa, vaikka moni sen aikoinaan katsonut puhuu siitä edelleen innostuneesti ja nimeää sen yhdeksi suosikeistaan. Jatko-osaakin saatiin odottaa lähes 15 vuotta.

Ihmeperhe 2 ei ainakaan tuoreeltaan tunnu avaavan uusia uria tietokoneanimaation saralla, vaikka hyödyntääkin vuosien aikana kehittynyttä tekniikkaa uskomattoman upeasti. Sen huimia kamera-ajoja sekä tyyliteltyinäkin yksityiskohtia kuhisevia hahmoja ja ympäristöjä katsoessa lähinnä ajattelee, että vähintään sellaiselta superstudion miljoonaprojektin – epävirallisten tietojen mukaan animaation tuotantobudjetti olisi ollut 200 miljoonan dollarin luokkaa – nykyään kuuluu näyttääkin.

Teknisesti upeiden lajityyppitovereiden ohella Ihmeperhe 2:lla oli toinenkin kupru tiellä menestykseen. 15 vuoden aikana supersankarielokuvien määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Voisivatko ne jo aiheuttaa ähkyä katsojissa?

Vastaus on: ei. Ihmeperhe 2 oli menestys saman tien heinäkuisen ensi-iltansa jälkeen. Elokuun alkupuolella se ylitti miljardin lippukassadollarin rajan. Nyt se saapuu vihdoin Suomeenkin, ja luvassa on taattuun Pixar-tyyliin niin vauhtia kuin huumoriakin niin alkuperäisin ääniraidoin kuin dubattuna sekä niin kaksi- kuin kolmiulotteisena. Mainittakoon tässä yhteydessä, että arvio on kirjoitettu kaksiulotteisen alkuperäisversion perusteella, mutta on vaikea kuvitella sillä olevan paljon merkitystä.

Reaalimaailmassa kuluneista vuosista huolimatta Ihmeperhe 2 alkaa täsmälleen samasta hetkestä kuin mihin Ihmeperhe päättyi. Se ei edellytä ensimmäisen elokuvan loppuratkaisun näkemistä tai muistamista, mutta ainahan hyvä elokuva kannattaa katsoa vaikka uudestaankin. Samalla voi kiinnittää huomiota siihen, kuinka äärimmilleenkin viety tekniikka on vuosien mittaan kehittynyt.

Järeää kalustoa käyttävän rikollisen kanssa käyty taisto aiheuttaa taas niin paljon vaaratilanteita ja tuhoa, että valtiovallan kärsivällisyys supersankareiden suhteen tulee tiensä päähän. Rahaton ja koditon Vaaran perhe – väkivahva Ilu-isä, venyvä Elli-äiti sekä näkymättömiä voimakenttiä hallitseva Ilona-tytär, supernopea Esa-poika ja Jaska-vauva – joutuvat miettimään tulevaisuuttaan. Samalla esiin nousevat voimiaan yhdessä käyttäneen perheen sisäinen dynamiikka ja suhtautuminen ulkoisiin määräyksiin, jotka edellyttävät itsensä tukahduttamista.

Vaarat saavat supersankareita ihailevilta miljardöörisisaruksilta tarjouksen ryhtyä toimimaan sankareiden julkisuuden kiillottajina, mutta se ei helpota perhesuhteita. Herra Ihme saa todeta, että hommaan halutaan vähemmän tuhoa aiheuttava perheen äiti. Mutta tietysti varjoissa vaanii jälleen uusi superrikollinenkin…

Ohjaaja-käsikirjoittaja Brad Bird on ihastunut vuosikymmenten takaisia tulevaisuuden kuvia muistuttaviin maailmoihin. Välillä hän iskee kirveensä kiveen kuten Tomorrowlandissa, mutta Ihmeperhe-elokuvissa futuristinen retro toimii hienosti. Elli Vaaran nostaminen toimintasankariksi puhuttelee tätä päivää – vaikka isän kyvyistä taloudenhoitajana vedetäänkin välillä kulunutta vitsiä.

Ihmeperhe 2 on edellisen osan tapaan hauska ja menevä ja erittäin kekseliäs. Käsikirjoitus on paikoin laiskaa, sillä mukana on peräti kaksi tilanteen kuin tilanteen ratkaisevaa deus ex machinaa, joista toinen liittyy tekniseen härpäkkeeseen, toinen erään hahmon voimiin. Parhaimmillaan elokuva onkin superarjen esittelyssä – kohtaaminen pesukarhun kanssa saa nauramaan vedet silmissä. Kun päästään superjuonen selittelyyn ja näyttävään loppuratkaisuun, ollaan enemmän jo aikaisemmin nähdyn puolella.

Elokuvaa ennen esitetään lyhytanimaatio Bao, jossa kiinalaisrouva saa yllättävää seuraa yksinäiseen elämäänsä. Se on erittäin hauska, suloinen ja koskettava, mutta vinkerosta mykyhahmosta huolimatta se ja sen teemat vedonnevat parhaiten aikuisempaan yleisöön.

Ihmeperhe 2 -elokuvan traileri

Lisää luettavaa