Itseään turhan paljon selittelevän jännärin pelastavat hienot roolisuoritukset ja kiinnostava mysteeri.
Paul Haggis on parempi käsikirjoittaja kuin ohjaaja. Molemmissa rooleissa hän sortuu usein alleviivaamaan pointtejaan. Elokuvissaan hän on yleensä tarttunut periamerikkalaisiin tarinoihin ja ongelmiin, kuten altavastaajan unelmien toteutumiseen (Million Dollar Baby) ja yhteiskunnan pinnanalaiseen rasismiin (Crash). Nyt hän on ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan, joka on kriittinen Irakin sotaa kohtaan.
Tommy Lee Jones esittää Hank Deerfield -nimistä vanhaa veteraanisotilasta, joka saa kuulla ammattisotilaana toimivan Mike-poikansa kadonneen Irakista paluunsa jälkeen. Koska tapaus on ikävästi sotilas- ja siviilipoliisin välissä, kumpikaan ei edisty tutkimuksissaan, ja Hankin on itse alettava selvittää tapausta. Avukseen hän saa poliisilaitoksen nihilistisyyteen kyllästyneen rikostutkija Emily Sandersin (Charlize Theron). Heille paljastuu pian, että Miken kokemukset Irakissa ovat vaikutuksiltaan syvemmät kuin kukaan olisi uskonut.
Elokuvan nimi on sangen nokkela. Raamatun mukaan Daavid voitti Goljat-jättiläisen Elahin laaksossa. Aluksi nimi herättää ajatuksen, että eivät kai amerikkalaiset itse usko olevansa altavastaajina Irakissa ja vievänsä vielä sodan voittoon. Elokuvan kuluessa selviää, että se tarkoittaakin kirkasotsaisia nuoria miehiä, jotka joutuvat kohtaamaan sodassa valtavan emotionaalisen kuormituksen, jonka yli heidän odotetaan pääsevän kotiin palatessaan.
Roolitus on erittäin onnistunut. Tommy Lee Jonesin kovat kasvot ovat nappivalinta tunteitaan piilottelevalle vanhalle sotilaalle. Vaikka sitä ei elokuvassa käsitellä, Hank lienee kokenut itsekin kauheuksia Vietnamissa. Yllättävästi sodan hirveyksilläkään ei mässäillä. Itse Irakista kertovat vain Miken ottamat erittäin huonolaatuiset kännykkävideot. Sodasta muistuttaa kuitenkin siviilimaailmankin kuvaaminen haaleissa värisävyissä, jotka tuovat mieleen Pelastakaa Sotamies Ryanin. Elokuva toimii paremmin mysteerinä kuin sodanvastaisena propagandana. Elokuva kyllä kysyy ihan aiheellisia kysymyksiä, mutta tapahtumien kulkua häiritsee, että ajatuksia selvitetään liikaa alussa ja lopussa. Keskivaiheilla elokuva soljuu eteenpäin hyvin. Pari viimeistä kohtausta olisi kuitenkin voinut jättää leikkaushuoneen lattialle.