Kielletty hedelmä

13.2.2009 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Aiheeltaan mielenkiintoinen mutta vain puolittain onnistuva draama kahdesta lestadiolaistytöstä, jotka kyseenalaistavat uskontonsa perinteet.

    Nuorison kapinointi auktoriteetteja vastaan on yksi kestävimpiä aiheita elokuvataiteen historiassa. Tähän nähden onkin suorastaan ällistyttävää, ettei suomalaisessa elokuvassa olla liiemmin aiemmin pureuduttu vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen – tuntuvathan liikkeen tiukat moraalikoodit aina vain kummallisemmilta vapaamielisessä Pohjolassa.

    Ohjaaja Dome Karukoski nostaa nyt aiheen tapetille. Kielletty hedelmä kertoo kahdesta Pohjois-Pohjanmaalla asuvasta lestadiolaistytöstä, Raakelista ja Mariasta, joita teini-ikään kuuluva kokeilunhalu ei jätä rauhaan. Lestadiolaisen yhteisön säännöt tuntuvat etenkin Mariasta (Amanda Pilke) ahtailta, ja hän päättääkin lähteä omin päin kesäksi Helsinkiin tutkimaan maailmaa.

    Pahaa-aavistavat yhteisön vanhemmat lähettävät Raakelin (Marjut Maristo) tytön perään pitämään tästä huolta. Kesästä tulee molemmille käänteentekevä kokemus, jossa juuri täysi-ikäisiksi varttuneet nuoret joutuvat kovien valintojen eteen. Onko vapaus aina parempaa kuin turvallisuus? Onko sääntöjen noudattaminen heikkoutta? Ja kun kiellettyä hedelmää kerran maistaa, onko enää paluuta menneeseen?

    Kielletyn hedelmän aihe on sikäli vaikea, että sen parissa voisi helposti livetä mustavalkoisuuteen ja romantisoituun kapinakuvaukseen. Karukoski ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy ovat kuitenkin onnistuneet muodostamaan asetelmasta kiitettävän moniulotteisen kokonaisuuden. Itse asiassa kaoottinen Helsinki näyttäytyy elokuvassa monin tavoin epämiellyttävämpänä kuin turvallinen lestadiolaisyhteisö, jonka huolehtivaisuus kuitenkin kääntyy alati painostavuudeksi.

    Karukosken tuotos on nimenomaan nuorisoelokuva, ja sääntöjen kyseenalaistaminen tuodaan esille enimmäkseen lihallisten himojen sekä päihteidenkäytön avulla. Tämä on pettymys, sillä liikkeen kammo esimerkiksi homoseksuaalisuutta tai teatterin kaltaisia arkipäiväisiä asioita kohtaan kaipaisi enemmän ravistelua. Toisaalta yksi elokuvan kauneimmista kohtauksista kuvaa nimenomaan Raakelin ensikosketusta elokuviin.

    Kielletty hedelmä jää elokuvana hieman puolitiehen. Sen tarinankerronta hidastuu välillä junnaavaksi, ja monien kohtausten draama rakentuu hyvin hataralle pohjalle – kaikenlainen jännite katoaisi kokonaan, jos tytöt vain kertoisivat uusille tuttavuuksilleen heti kättelyssä olevansa lestadiolaisia, ja että tarjolla olevat kokemukset ovat heille aivan vieraita ja oikeastaan kiellettyjäkin.

    Myös näyttelijäsuoritukset jättävät toivomisen varaa. Marjut Mariston hienovarainen roolityö Raakelina ansaitsee kiitosta, mutta Amanda Pilkeen kypsymätön Maria jää raakileeksi. Raapaisun tasolle jää myös Marian vihainen, uskosta luopunut sisko (Malla Malmivaara), jota olisi voitu hyödyntää tarinassa paljon monipuolisemmin.

    Erityiskiitoksen ansaitsee elokuvan kaunis musiikki, joka tukee tyttöjen kasvutarinaa upeasti. Sen avulla monet kohtaukset nousevat aivan uudelle tasolle.

    Lisää luettavaa