Madagascar 3

GENRE , ENSI-ILTA 03.08.2012 TÄHDET

DreamWorks-yhtiö ei tunnetusti kursaile yhtä helposti jatko-osiensa kanssa kuin vaikkapa suurin kilpakumppaninsa Pixar. Vähänkään suositummat DreamWorks-animaatiot saavat herkästi jatkoa, vaikka uutta kerrottavaa ei enää olisikaan. Siksipä ADHD-lasten riemuksi ja muiden kauhuksi Madagascarin tietokoneanimoidut eläimet ovat jälleen palanneet. Suomenkielisessä versiossa ääninä ovat tutut Petteri Summanen, Mikko Leppilampi, Janne Reinikainen ja Laura Voutilainen. Arvostelu perustuu alkuperäiseen versioon.

Alex-leijona (äänenä Ben Stiller), Marty-seepra (Chris Rock), Melman-kirahvi (David Schwimmer) sekä Gloria-virtahepo (Jada Pinkett-Smith) ovat edellisen elokuvan jäljiltä rantautuneet Afrikkaan. Tuuliviirinä maailmalla poukkoillut eläinlauma kaipailee jälleen kerran kotiin New Yorkin eläintarhaan. Kotiin pääsy onnistuu vain Monte Carlossa piileskelevien pingviinien ja simpanssien avulla, joten nelikko matkaa ensiksi sinne. Mukaan tuppautuu myös lemurikolmikko johtajanaan kuningas Julian (Sacha Baron Cohen). Miten eläimet pötkivät niin pitkälle Afrikasta asti ja miksei saman tien voi matkata New Yorkiin, ei koskaan selviä.

Monte Carlosta alkaa pitkä kohelluksen ja takaa-ajojen sarja. Eläimet haluaa napata peräänantamaton ranskalainen metsästäjä kapteeni Chantel DuBois (Frances McDormand). Ajojahti johtaa junavarikolle, jossa eläimet livistävät ohi kulkevan sirkusjunan vaunuun. Epäilevällä kannalla olevat muut sirkuseläimet suovat turvapaikan, kun Alex valehtelee tulokkaiden kuuluvan amerikkalaiseen sirkukseen. Leijona lupaa opettaa eurooppalaisille sirkuseläimille uusia keinoja, joilla yleisön mielenkiinto saadaan takaisin. Vastalahjana Alexin oma kaveriporukka pääsee mukaan kiertueelle, joka parhaimmassa tapauksessa sattuu päättymään juuri Nykin kotisatamaan.

Elokuvasta paistaa mantereen päähän kylmä rahastus. Kukaan kolmesta ohjaajasta ei tunnu piittaavan mistään muusta kuin päättömän kohelluksen maksimoinnista. Jännitystä ei synny, koska fysiikan lakeja rikotaan armottomasti koko ajan, ja hahmot ovat hyvin yksiulotteisia. Tarinan kehittelyyn ei tuhlata turhaa aikaa, ja silloinkin kun käytetään, juoneen ujutetaan kliseisintä mahdollista (amerikkalaista) lasten animaation soopaa. Ystävyys on tärkeintä, unelmista ei pidä luopua, valehteleminen on väärin, usko itseesi ja onnistut. Näitä sanomia elokuva tuputtaa katsojille vakavalla naamalla kuin ne olisivat tuoreita. Hohhoijaa.

Hahmokatras on valtava oheistuotteiden määrän maksimoimiseksi, joten tietenkään kaikille sen jäsenille ei tahdo löytyä mielekästä tekemistä. Huono käsikirjoitus saa hahmot ilmestymään ja katoamaan kuin tyhjästä aina tarvittaessa. Vitsitkään eivät enimmäkseen oikein kolahda.

Väsyneillä pop-hiteillä ja julkkisäänillä on yritetty vedota yleisöön jo ensimmäisestä Madagascarista lähtien, mutta nyt kaavitaan jo pohjamutia. Journeyn kasaribiisit tai Martin Shortin äänityöskentelyn ei uskoisi aiheuttavan enää kenessäkään erityistä mielenkiintoa.

Elokuva ryhdistäytyy hieman edetessään ja mukana on DreamWorksille tyypilliseen tapaan ajoittain varsin hienoa animaatiota. Sääli kyllä nämäkään asiat eivät saa ikuisuudelta tuntuvaa puolitoistatuntista kulumaan kovinkaan paljon nopeammin.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat