Tekstiilisuunnittelija ja kuvataiteilija Maija Isola (1927–2001) on luonut valtavan määrän jokaisen suomalaisen tuntemia kuoseja: Kivet, Kaivo, Mansikkavuoret sekä tietysti maailmallakin tunnettu Unikko.
Kohteensa mukaan nimetty Leena Kilpeläisen dokumentti Maija Isola osoittaa, että ilman Isolan panosta Marimekko ei välttämättä olisi koskaan noussut sellaiseksi vientituotteeksi, jollainen se tänä päivänä on. Armi Ratia innostui jo varhain Isolan värikkäistä ja ajattomista kuoseista, jotka vahvistivat ja melkeinpä loivat koko brändin.
Dokumentissa Isolan ura käydään läpi melko tarkasti. Sotavuodet varjostivat lapsuutta, mutta elämä sai nopeasti siivet alleen. Elokuvan perusteella Isola ei juurikaan Suomessa viihtynyt, vaan matkusteli milloin missäkin päin maailmaa. Esimerkiksi Pariisista tuli Isolalle tärkeä kaupunki.
Isolan tytär Kristina Isola kertoo äitinsä tarinaa ja muistojaan, mutta isoin rooli on milloin mistäkin lähetetyillä postikorteilla, jotka tuovat Maija Isolan oman ja rehellisen äänen kuuluviin.
Dokumentissa kerrataan kiehtovan tarkasti, kuinka Isola sai jonkun tietyn idean tietyllä matkalla. Myös yksityiselämää puidaan mutta ei rasittavuuksiin asti: miessuhteilla ja romansseilla vaikutti olleen suuri merkitys Isolan luomisvoiman kannalta.
Kaikkiin asioihin ei kuitenkaan tunnu riittävän tarpeeksi aikaa. Yksi kiehtovimmista suhteista jää varjoon, ja se oli suhde omaan pomoon, Armi Ratiaan. Ratia arvosti Isolan työtä ja tarvitsi häntä, mutta samalla vihjataan Ratian olleen jopa hieman kateellinen Isolan luomiskyvyistä. Marimekon vahvatahtoisen johtajan ja Isolan välit eivät tuntuneet Kilpeläisen dokumentin mukaan lämpimiltä, mutta uran tärkein työsuhde jää sivuviitteeksi.
Maija Isola myös päättyy kuin seinään, eikä taiteilijan myöhempiä vaiheita käydä läpi. Ratkaisu tuntuu räikeältä siksi, että elämää ja uraa lapsuudesta asti käytiin niin tarkasti läpi. Mitä tapahtui, kun Isola jätti Marimekon tekstiilien pääsuunnittelijan pestin vuonna 1987?
Dokumentti on kuitenkin puutteistaan huolimatta viihdyttävä, aiheensa puolesta merkittävä ja tärkeä. Isolan luomisvoima tulee esiin: hän oli tarkka työmyyrä, jolla tuntui olleen suorastaan ehtymätön ideoiden virta. Dokumentin katsomisen jälkeen katsojalle selkeytyy ainakin se, että Maija Isola oli Marimekon sydän. Vielä tänä päivänäkin Isolan kuosit tuntuvat moderneilta, ja siksi niitä otetaan jatkuvasti uustuotantoon.
Jesse Raatikainen