Apartheidin vastaisen taistelun keulakuva Nelson Mandela (1918–2013) oli yksi 1900-luvun tunnetuimmista poliittisista vangeista. Rauhannobelistin elämäkertaelokuvaa puuhattiin Mandelan 95-vuotissyntymäpäivien kunniaksi, mutta herra ei itse koskaan ehtinyt nähdä lopputulosta.
Asianajajaksi opiskellut Mandela liittyi nuorena miehenä Etelä-Afrikan mustan valtaväestön oikeuksia puolustavaan Afrikan kansalliskongressiin eli ANC-puolueeseen. Puolueen varovaisen linjan rinnalle saatiin radikaalimpaa ainesta, kun Mandela tovereineen perusti ANC:lle nuorisojaoston, jonka toimintatapoihin kuuluivat muun muassa boikotit, lakot ja kansalaistottelemattomuus. Jatkuvasti kiristyvien syrjintälakien ja mustien vapaustaistelun yhteentörmäyksessä Mandela julistettiin pannaan. Sitä seurasi syyte maanpetoksesta ja lopulta vankilatuomio. Mandela istui vankilassa lähes 30 vuotta, mutta muutti maailmaa sieltäkin käsin.
Mandelan omaelämäkerran pohjalta käsikirjoitettu elokuva pitää tarinan keskiössä tiiviisti mukana poliitikon lähimmät ystävät ja työtoverit, jotka tuomittiin vankeuteen yhdessä Mandelan kanssa. Yhteisön ja juurten kuvana Mandela: Pitkä tie vapauteen onnistuukin parhaiten. Alleviivaamatta esitetyt, levollisuutta huokuvat vierailut xhosa-kansan keskuudessa sijaitsevaan kotikylään ja kohtaamiset savimajassa asuvan äidin kanssa sitovat Mandelan synnyinmaahansa. Tulevaisuutta edustavat Mandelan terävät tyttäret, ja vapaustaistelun väkivaltaisempaa mellakkasiipeä kovanaamainen vaimo Winnie Madikizela (Naomie Harris).
Henkilökuvana Mandela jää yllättävän yksiulotteiseksi, vaikka se mutkittelee myös yksityiselämän puolella. Se on sääli, sillä Idris Elba (Thor: The Dark World, Pacific Rim, dekkarisarja Luther) näyttelee loistavasti jääräpäistä ja karismaattista vapaustaistelijaa. Mandelan tarina on kiehtovimmillaan siinä vaiheessa, kun innostuksen kipinät syttyvät roihuun ensimmäisiä kertoja. Karut vankilavuodet ovat oma, kiinnostava lukunsa, mutta elokuvakerronnallisesti tuota pitkää tietä ei ole rakennettu kovin kekseliäästi.
Brittiohjaaja Justin Chadwickin (Kuningattaren sisar) edellinen elokuva oli sekin afrikkalaisen ihmisoikeustaistelijan elämäkerta: The First Graderissa (2011) kenialainen Mau-mau-veteraani hankkiutuu koulun penkille ekaluokkalaisten sekaan. Mandela: Pitkä tie vapauteen on kuitenkin mittasuhteiltaan huomattavasti isompi. Tyypillisenä suurmieselokuvana sitä voisi kuvailla innoittavaksi ja mieltä ylentäväksi. Savannit kumpuilevat ja tunteikas musiikki jyllää, kun iloinen lapsilauma juoksentelee Mandelan ympärillä tarinan päätteeksi. Mandela ei ole silti siirappisimmasta päästä (vaikka se toki suhtautuukin päähenkilöönsä melko varauksettomasti ihaillen – ja mikäpä siinä), mutta puuduttavuuteen asti varman päälle pelattu se on. Esimerkiksi Oscar-mittelöön on tänä vuonna ollut tarjolla niin paljon kiinnostavampiakin elokuvia, että Mandelalle irtosi yksi ainoa ehdokkuus parhaasta alkuperäiskappaleesta.
Mandela: Pitkä tie vapauteen -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa