Mile 22

GENRE ENSI-ILTA 07.09.2018 TÄHDET

Peter Berg ohjaa jälleen erinomaisesti murskaavaa väkivaltaa, mutta hyvät taistelijat jäävät leikkauksen varjoon eikä päähenkilö voita puolelleen.

Mile 22 on jo neljäs ohjaaja Peter Bergin ja näyttelijä Mark Wahlbergin yhteinen toimintaelokuva. Ensimmäinen oli vuoden 2013 erinomainen Lone Survivor, toinen myöskin oivallinen Deepwater Horizon (2016) ja kolmas terroristien metsästyksestä kertonut, luokkaan ”ihan ok” menevä Ajojahti (2016). Ne olivat kaikki tositapahtumapohjaisia amerikkalaisia sankaritarinoita. Mile 22 on fiktiivinen agenttijännäri, joka sekin on ihan mukiinmenevä, ehkä paikoin Ajojahtia parempikin tuotos.

Wahlberg vetää huippusalaista amerikkalaista iskuryhmää, joka tekee hallituksen likaisen työn salassa suurelta maailmalta. Ryhmän tehtävänä on palauttaa varastettua radioaktiivista materiaalia turvallisiin käsiin ennen kuin sitä voidaan käyttää terroristisiin tarkoituksiin.

Kuvitteellisen aasialaiskaupungin poliisi ilmoittaa tietävänsä asiasta, mutta vaatii turvallisen poispääsyn maasta. Epäilykset miehen suhteen haihtuvat, kun maan omat turvallisuusviranomaisetkin haluavat tämän hengiltä. Seurauksena on hengästyttävä takaa-ajo kaupungin halki kohti odottavaa lentokonetta.

Mile 22 on tehokasta toimintaa, mutta se otettiin vastaan todella negatiivisesti. Kritiikkiä on helppo ymmärtää, sillä elokuvassa on muutama iso ongelma. Yksi niistä liittyy helppoa toimintaa ja selviä hyvis/pahis-kuvioita haluavaan yleisöön, jolle elokuvan moraalisten rajojen ylitykset ja sisäkkäisten petosten sumppu eivät olleet tarpeeksi suoraviivaista katsottavaa. Mutta pari pahaa mokaa menee puhtaasti tekijöiden piikkiin.

Selkeämpi on se, että pariin rooliin on palkattu ammattimaisia taistelijoita, mutta vapaaottelulegenda Ronda Rousey ei pääse näyttämään taitojaan lainkaan ja Raid-elokuvien nerokas taistelutähti Iko Uwaisin uhkaa hukkua Bergin sinänsä kiihkeän leikkauksen melskeeseen.

Lisäksi Wahlbergin hahmo on harvinaisen epämiellyttävä. Hän on nerokas soturi mutta sosiaalisesti töykeä, eikä näyttelijä pysty tuomaan periaatteelliseen hahmoon samastuttavia piirteitä. Huikea meno saa antamaan anteeksi tarinan ohuuden melkein loppuun asti. Kun koko elokuva paljastuu vain pohjustukseksi jatkolle, jota ei ilmeisesti koskaan tule, on katsojalla hieman huijattu olo.