Erilaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten keskinäisestä konfliktista on perinteisesti helppo napata komedian aiheita. Andrew J. Cohen ja Brendan O’Brien onnistuvat esikoiskäsikirjoituksessaan riipimään paljon kalutusta aiheesta tuoreutta, joka osaavien koomikoiden käsissä muotoutuu nautittavan humoristiseksi mutta myös syvällisempiä aiheita sivuavaksi viihteeksi.
Nicholas Stoller on aikaisemmissakin elokuvissaan tarttunut ihmiselon kipukohtiin – hänen esikoisohjauksensa Forgetting Sarah Marshall aiheena oli entisestä tyttöystävästä yli pääseminen, Viiden vuoden kihlauksessa puolestaan avioliiton ja uran yhteensovittaminen. Naapureissa on edetty elämässä seuraavaan vaiheeseen: perheen perustamiseen ja oman kodin hankkimiseen.
Mac (Seth Rogen) ja Kelly Radner (Rose Byrne) ovat juuri saaneet vauvan ja ostaneet säästöillään uuden kodin rauhalliselta alueelta. Perheidylli uhkaa kuitenkin särkyä, kun naapuritaloon muuttaa yliopiston veljeskunta. Ryypiskelystä ja biletyksestä huolimatta nuorukaiset vaikuttavat aluksi mukavilta, mutta kun meteli joka yö nousee lapsiperheen sietokyvyn yli, kutsutaan paikalle poliisi.
Tästä alkaa vihanpito veljeskunnan salskean johtajan Teddyn (Zac Efron) ja Radnereiden välillä. Lopulta kilpavarustelu johtaa avoimeen sotaan, jossa ei noudateta mitään sääntöjä.
Naapurit istuu perinteiseen huonon maun komedian muottiin toinen toistaan älyttömämpine tempauksineen. Se on röyhkeä, ällöttävä ja nolo – ja samalla niin hauska, että naurattaa väkisin. Näyttelijät ovat nappivalintoja: aina äänessä oleva Rogen on kasvanut urallaan isä-roolien vaiheeseen ja Abercrombie & Fitchin -mainokselta näyttävä Efron on tarpeeksi nuorekas elämän arkea kokemattoman opiskelijapojan muottiin. Tällä kertaa myöskään naishahmoa ei unohdeta: erinomainen Byrne ei jää hissukaksi mammaksi taustalle vaan luo hahmostaan miesten kanssa tasavertaisen. Naapureiden hahmoista muodostuu samastuttavia, sympaattisiakin, eikä elokuva varsinaisesti valitse puoltaan kiistelevien osapuolten välillä.
Hauskoja ja hauskoiksi tarkoitettuja tempauksia mukana on paljon. Aina ne eivät tue kokonaisuutta ja varsinkin lapsiperheen elämään sijoitetut vitsit keikkuvat välillä heikoissakin kantimissa. Tämä tekee komedian tarinankuljetuksesta koko elokuvan mittakaavassa epätasaista.
Mutta hurtin huumorinsa ohella komedia ottaa kantaa aikuistumisen vaatimuksiin ja niistä syntyviin pelkoihin usein hyvinkin rehellisellä ja inhimillisellä tavalla. Nuoruuden vapaus ja huumehuuruinen sekopäisyys sekoittuvat rankalla kädellä perhe-elämän haasteisiin ja unelmiin loistavasta tulevaisuudesta. Tuloksessa on katkeraa suloisuutta, joka tarttuu katsojan mukaan tiukemmin kuin elokuvan pääosassa nähtävät vitsit.
Kokonaisuutena rääväsuinen mutta inhimillinen Naapurit nousee kesäkomediana selkeästi plussan puolelle. Tuloksena on Stollerin uran tähän mennessä ehein elokuva, jossa on samaa hullua herttaisuutta kuin Paul Feigin ohjaamassa muutaman vuoden takaisessa Morsiusneidoissa.
Naapurit -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa