No Escape – Ei pakotietä

GENRE , ENSI-ILTA 23.10.2015 TÄHDET

Maailma on amerikkalaisille paha paikka – ainakin elokuvissa. Jos ei maahan ole tunkemassa ulkomaista terroristi- tai rikollisainesta, niin amerikkalaisen ulkomaille lähtiessä hänet todennäköisesti yritetään tappaa tai ainakin hänen perheensä kaapataan.

No Escape – Ei pakotietä vie tällaisen maailmankuvan vieläkin pidemmälle, kun Owen Wilsonin esittämä Jack Dwyer muuttaa perheineen kaukoitään. Saman tien siellä käynnistyy 1970-luvun Kamputsean punaiset khmerit mieleen tuova vallankaappaus, joka ottaa tähtäimeensä liian länsimaiset omat kansalaiset sekä ennen kaikkea ulkomaiset ihmiset, jotka teloitetaan kadulla ilman sen kummempia oikeudenkäyntejä. Amerikkalaisen vesilaitoksen insinööriksi saapunut Dwyer joutuu verenhimoisen väkijoukon erityiseksi silmätikuksi.

Aseistautuneiden, kaikki vastaantulevat ikään tai sukupuoleen katsomatta teurastavat massat vyöryvät Dwyerien asuttamaan hotelliin. Perheen – isän, äidin ja kahden pikkutytön – on lähdettävä epätoivoiselle, mahdottomalta tuntuvalle pakomatkalle. Se on helpommin sanottu kuin tehty, ja vaatii kaikkien venymistä epäinhimillisten vaatimusten mukaisesti.

No Escape – Ei pakotietä tuo eksoottisella ympäristöllään ja suorasukaisella hyvät–pahat-asetelmallisuudellaan mieleen 1980-luvun toimintaelokuvat. Onneksi se tuo ne mieleen myös vauhdikkaalla ja rouhealla toiminnalla, joka hengästyttävyydessään saa katsojan unohtamaan syvällisemmät merkitykset ja vain jännittämään tavallisen perheen puolesta. 80-luvun leffoista poiketen Jack Dwyer ei paljastukaan agentiksi tai entiseksi mestarisotilaaksi. Hän on tavallinen mies, joka joutuu tekemään kamalia valintoja perheensä pelastaakseen.

Positiivista on myös, että menoa ei hillitse kahden tyttölapsen läsnäolo. Päinvastoin, alkupuolen huikean jännittävä hotellinvalloituskohtaus sisältää hetkiä, jossa perheen dynamiikkaa ja luottamusta toisiin punnitaan hiuksia nostattavilla tavoilla.

Moderniksi menoksi No Escape – Ei pakotie -elokuvan paljastaakin dynaaminen ja iholle tuleva toiminta, sekä hienoinen hurskastelu. Meno ja meininki pitää nimittäin muutamaan otteeseen keskeyttää, jotta voidaan käydä ohikiitäviä monologeja tai keskustelunpätkiä, joilla osoitetaan ymmärrystä myös paikallisia kohtaan ja todetaan länsimaalaisten kerjänneen verta nenästään, tai osoitetaan, että Jack Dwyer on tavallinen, liian syviin vesiin joutunut perheenisä, ja myös vaimossa (Lake Bell), löytyy nykyelokuvissa vaadittavaa määrätietoisuutta.

Onneksi kyseiset päälleliimatut hölmöt hetket ovat lyhyitä. Ne vain tylsistyttävät loppupuolta, jolla on muutenkin vaikeuksia pärjätä vaikuttavan alun asettamille odotuksille. Owen Wilson luo uskottavuutta tavallisen miehen ahdinkoon juuri erikoisena valintana toimintaosaan.


YouTube video

Aiheeseen liittyvät elokuvat