Oikeuden puolesta

GENRE , ENSI-ILTA 15.03.2019 TÄHDET

Oikeuden puolesta vie feministisen laki-ikonin uran alkujuurille ja käännekohtaan. Tärkeästä aiheesta tehty elokuva jää viihdyttävän oikeussalidraaman tasolle, vaikka aineksia olisi ollut enempäänkin.

Presidentti Bill Clinton nimitti sukupuolten välisen tasa-arvon puolustajana tunnetun Ruth Bader Ginsburgin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomariksi vuonna 1993. Ginsburg oli järjestyksessä toinen kyseiseen virkaan nimitetty nainen. Oikeuden puolesta kertoo legendaarisen lakinaisen uran alkuvaiheista.

Mimi Lederin ohjaaman elämäkertaelokuvan alussa Ruth (Felicity Jones) on jo naimisissa Martin Ginsburgin (Armie Hammer) kanssa ja heillä on pieni tytär. Ruth aloittaa opinnot Harvardin oikeustieteellisessä tiedekunnassa yhdeksän muun naisen kanssa 500 miehen joukossa. Illallisilla tiedekunnan dekaani kysyy naisilta, miksi he ovat päättäneet opiskella lakia ja viedä paikan mieheltä. Elokuvassa tuodaan esille 1950-luvun oikeustieteellisen sovinismi ja alentuva suhtautuminen naisiin.

Kun Ruthin niin ikään lakia opiskeleva mies sairastuu syöpään, käy Ruth hänenkin kurssiensa luennoilla. Martinin parannuttua pariskunta muuttaa New Yorkiin, jolloin Ruth siirtyy opiskelijaksi Columbian yliopiston oikeustieteelliseen. Vaikka Ruth valmistuu luokkansa parhaana, hän ei saa töitä. Eräässä työhaastattelussa tuore lakinainen saa kuulla, että ”naiset ovat liian tunteellisia asianajajiksi”. Ruth päätyy opettajaksi Rutgers Law Schooliin.

1970-luvulla Ruthin verojuristina työskentelevä aviomies Martin tuo vaimonsa nähtäväksi verokeissin, jonka arvelee kiinnostavan Ruthia. Tapauksen mukaan äitinsä omaishoitajana työskentelevää miestä on syrjitty verotuksessa sukupuolensa perusteella, sillä laki olettaa omaishoitajan olevan nainen. Naimaton mies ei saa verovähennyksiä hoitajan palkkaamisesta äidilleen sukupuolensa vuoksi.

Kiinnostuttuaan jutusta Ruth alkaa käydä läpi lakeja ja huomaa, että Yhdysvaltain laissa on 178 lakia, jotka syrjivät ihmisiä sukupuolen perusteella. Esimerkiksi: ”naiset eivät saa tehdä ylitöitä” tai ”luottokortti on hankittava miehen nimissä”. Vaikka kyse ei ole edes kovin kaukaisesta historiasta, mieleen nousee kutsumattakin Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin dystooppisen maailman alkuvaiheet, jolloin naisten oikeuksia aletaan ottaa pois ja naisia alistaa jälleen miesten hallittaviksi.

Mimi Lederin ohjaaman elokuvan vahvuus on rajattu näkökulma Ruth Bader Ginsburgin elämään. Aihe on tärkeä ja Felicity Jones tekee hienon roolityön nuorena Ruthina, samoin Armie Hammer aviomies-Martinina. Elokuva on kuitenkin hieman liikaa tv-sarjamainen oikeussalidraama. Se antaa melko yksiulotteisen kuvan kiinnostavasta ja vahvasta naisesta, joka on tehnyt tärkeää työtä sukupuolten välisen tasa-arvon parantamiseksi.

Oikeuden puolesta on elokuva, josta haluaisi pitää enemmän. Tällaisenaankin se on ihan viihdyttävä, suhteellisen toimiva ja kiinnostava. Mutta RBG:n kiinnostava henkilöhistoria olisi tarjonnut ainekset enempäänkin. Rajattukin näkökulma olisi kaivannut toteutukselta enemmän kekseliäisyyttä ja syvyyttä.

Felicity Jonesin kiinnittäminen päärooliin on elokuvan kantava voima. Ilahduttavaa on sekin, että elokuvan sivuroolissa vilahtaa loistava Kathy Bates.