Paha perhe

Draama ja musta huumori yhdistyvät onnistuneesti.

29.1.2010 15:42
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 29.01.2010

Aleksi Salmenperällä on ainutkertainen taito yhdistää raskasteemaista draamaa mustaan, absurdiin huumoriin. Jo Miehen työssä hän loi hämmentäviä mutta nautittavia kohtauksia, jotka olivat yhtä aikaa tunteista painavia ja komedia-ainesten etäännyttämiä. Salmenperän kolmas pitkä elokuva, Paha perhe, on sekin tasapainoilua kipeän ihmissuhdekuvauksen ja armahtavan säälinaurun välillä.

Tragikomedian hupaisa surkeus kiteytyy Ville Virtasen näyttelemässä perheenisän hahmossa. Virtanen tulkitsee rooliaan verrattomasti. Mikael on menestyvä lakimies ja uusioperheen isä, jonka sisäsiistin perheidyllin murtaa etäiseksi jääneen tyttären, Tildan (Pihla Viitala), paluu. Tilda on Mikaelin aiemmasta, ikävästi päättyneestä avioliitosta. Uusioperheen pojista vanhempi, aikuistuva Dani (Lauri Tilkanen), on Tildan pikkuveli.

Mikaelin entinen vaimo on nyt kuollut, ja Tilda saapuu äitinsä hautajaisiin. Mikael ei ole nähnyt ulkomailla kasvanutta tytärtään vuosiin. Hän koettaa käyttäytyä kuin vastuullinen aikuinen ainakin, isällisesti ja suoraselkäisesti, mutta Tilda on elävä muistutus menneestä häpeästä ja pettymyksestä. Mikael suuntaa petollista vaimoa kohtaan tuntemansa kaunan tyttäreensä sitä lainkaan tiedostamatta.

Miehen työn Juhaa ajoi eteenpäin protestanttinen työmoraali, miehinen kunnia ja tarve kantaa taloudellista vastuuta hinnalla millä hyvänsä. Pahan perheen Mikael on valmis puolustamaan oman pesän puhtautta aina hillittömyyteen asti. Puhtautta tavoitellessaan hän sotkeentuu likaisiin ajatuksiinsa ja kauhukuviinsa niin, että on tuhota sen mitä rakastaa. Hänen suurin pelkonsa taitaa sittenkin olla oman koskemattomuutensa menettäminen.

Kuten Miehen työssä, myös Pahassa perheessä mies riisutaan kuluneista, jäykistävistä rooleistaan. Isän huoli on elokuvassa alkuun koskettavaa ja ymmärrettävääkin, mutta kyllin pitkälle vietynä naurettavaa ja kiusallista. Tavoitetaan piste, jossa isällinen vastuun kantaminen kääntyy maaniseksi, vainoharhaiseksi vahtimiseksi.

Kuinka sitten suhtautua aikuisikään tulleiden sisarusten odottamattomaan, aistillisia piirteitä saavaan läheisyyteen? Nuoret elävät tunteella ja kokevat monet asiat luonnollisempina kuin opittuihin käyttäytymisen malleihin kangistuneet vanhempansa. Mutta missä menee puuttumisen raja?

Salmenperä ei epäröi tehdä näkyväksi niitä salattuja ajatuksia ja ohimeneviä haluja, joista yleensä pyritään vaikenemaan. Paha perhe kuvaa nuorten aikuisten hapuilevaa, kaikelle avointa seksuaalisuutta kursailematta. Sekä Pihla Viitalan itsenäinen Tilda että Lauri Tilkasen hyväksyntää kaipaava Dani ovat haavoittuvia, monitahoisia hahmoja.

Pahan perheen taidokas kuvaus yllättää oivalluksillaan läpi elokuvan. Kameratyö on Tuomo Hutrin käsialaa. Hän on yksi käytetyimmistä kuvaajistamme, joka palkittiin viime vuonna Göteborgin filmijuhlilla Jukka-Pekka Valkeapään Muukalaisen kuvauksesta. Hutri on kuvannut kaikki Salmenperän pitkät elokuvat Lapsia ja aikuisia -draamakomediasta alkaen.

Salmenperä ampuu farssin piirteitä saavassa elokuvassaan paikoin roimasti yli. Mikaelin raivokas varovaisuus menee lopulta niin pitkälle, että traagisuuden ja koomisuuden välille on turhaa, jos kohta mahdotontakin, piirtää tarkkaa rajaa. Elämään – ja elokuvaan – voi mahtua odottamattoman paljon.

Lisää luettavaa