Pepe Willberg on soittanut bändeissä, toiminut niiden keulakuvana, laulanut taustalla ja tehnyt soolouraa 1960-luvun alusta lähtien. Lukuisista matkan varrelle osuneista ikivihreistä kappaleista huolimatta Willberg on kuitenkin ehkä henkilönä jäänyt hieman kaukaiseksi ja vieraaksi – ainakin itselleni. Hurmaavan sympaattinen Pepe-dokumentti kuitenkin onnistui korjaamaan moisen henkilökohtaisen ongelman.
Itse asiassa mieleen tulee Ari Matikaisen ohjaama ja käsikirjoittama vuoden 2007 dokumentti Yhden tähden hotelli. Willbergin tavoin Agents-yhtyeen johtohahmo Jorma Kääriäinen oli jäänyt minulle vieraaksi taiteilijaksi tunnetuista kappaleista huolimatta. Kohteensa hyvin tavoittanut lämminhenkinen dokumentti korotti arvostustani miestä kohtaan, ja hänen tuotantoaan kuuntelee nyt aivan eri tavalla. Jos se ei ole onnistuneen dokumentin merkki niin ei mikään.
Mikä parasta, Pepe ei ole kuiva, kuvitettu versio Wikipedia-artikkelista. Se ei pyri ranskalaisin viivoin kertomaan miehen elämänkaarta, vaan se seuraa edelleen aktiivista taiteilijaa kehystarinassa lähellä nykyhetkeä ja tekee välillä aikaloikkia avaamalla uran taustoja ja avainhetkiä. Usein se tapahtuu kohtaamisissa muiden musiikintekijöiden kanssa, mutta mukana on myös kekseliäästi leikattua arkistomateriaalia.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Severi Koivusalon isä Timo Koivusalo tunnetaan kulttuurimme suurmiehistä kertovista tosipohjaisista fiktioelokuvistaan. On mielenkiintoista, että kun hänen poikansa valitsee lähtökohdaksi dokumentin lajityypin, lopputulos on monin tavoin perinteistä elämäkertaelokuvaa vapautuneemmin etenevä tarina, josta kehittyy todellinen hyvän mielen leffa.
Dokumentin myötä myös paljastuu, miksi Willberg ei tunnu yhtä tutulta hahmolta kuin elokuvassa esiintyvät Danny, Hector ja Vicky Rosti. Hän ei ole koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi julkisuuden valokeilassa, eikä ole ollut kiinnostunut tekemään musiikkia sen mukaisesti. Onkin herkullista katsoa, kuinka miehen tuotantoa välillä arkistopätkissä tylytetään, koska ”Willbergiltä odotti jotain muuta” tietäen, että siitäkin kappaleesta on muodostunut klassikko.
Jouni Vikman
Pepe -elokuvan traileri
