Sean Conneryn (1930–2020) näyttelijänura kesti yli 50 vuotta. Parhaiten hänet tunnetaan 1960-luvun James Bond -roolistaan, mutta Connery onnistui lähes mahdottomassa: luomaan nahkansa uudelleen Bondin jälkeen.
Helppoa se ei ollut. 1970-luvulla Connery valitsi taiteellisesti kunnianhimoisempia rooleja, mutta ura joutui alamäkeen. Vaikka näyttelijäntaidot eivät olleet kadonneet mihinkään (Ruusun nimi), vasta isä-Henryn rooli Indiana Jones ja viimeinen ristiretkessä (1989) teki hänestä jälleen Hollywoodin A-luokan tähden.
Hoikasta siloposkesta oli tullut parrakas ja isällinen ”mentorihahmo”. Tiheä skottiaksentti meni läpi jopa neuvostokapteenilta (Punaisen lokakuun metsästys).
Lue myös: Tänään tv:ssä: ”Sean Connery on täyttä rautaa” – Viihdyttävä toimintaelokuva vuodelta 1996
Ainoa Conneryn Oscar-palkinto tuli kuitenkin jo ennen Indyä.
Brian De Palman ohjaamassa Lahjomattomissa (1987) Connery esitti Jimmy Malonea, irlantilaistaustaista poliisia, joka tunsi 1930-luvun Chicagon alamaailman läpikotaisin. Hän kuului Eliot Nessin (Kevin Costner) johtamaan tiimiin, joka yritti saada Al Caponen (Robert De Niro) käpälälautaan.
Conneryn sivuosa-Oscar meni ainakin kriitikkovelho Roger Ebertin mukaan oikeaan osoitteeseen.
”Hän elää elokuvassa omaa elämäänsä, sillä hahmossa on inhimillinen ulottuvuus. Kun Connery on ruudussa, katsoja saadaan hetkeksi uskomaan, että kieltolain ajan Chicagossa asui oikeita ihmisiä, ei vain karikatyyrejä”, Ebert kirjoitti.
Lahjomattomat voitti neljä Oscaria ja tuotti 187 miljoonaa dollaria.
