Pitkä perjantai

GENRE , ENSI-ILTA 17.05.2019 TÄHDET

Amatöörimäinen toimintapommi on kivulias kokemus kaksituntisena. Se olisi sitä jopa tunnin mittaisena. Tai lyhärinä.

On muuten melko kamala tunne lähteä lehdistönäytökseen, kun ei tiedä mitään elokuvasta, jonka on aikeissa nähdä. Pitkää perjantaita ei ole mainostettu, trailerikin on kadonnut jonkinlaiseen internetin tyhjiöön. Leffa ilmestyi siis kuin tyhjästä, ja päätyi kuitenkin teatterilevitykseen. Kerrassaan kummallista.

Ohjaaja Karim Saheb esitteli elokuvansa ennen näytöstä. Se on syntynyt jonkinlaisen kisan sivutuotteena. Nuorukaiset kuvasivat trailerin, jolla voittivat maailmanympärimatkan. Ja koska ovat elokuva-alan opiskelijoita, päättivät he kaikessa viisaudessaan kuvata matkallaan elokuvan. Tai ainakin yrittivät kuvata elokuvan.

Lopputulos on kuin Spede Pasasen ja Visa Mäkisen yhteinen yläastetuotanto. Se on ylipitkä, nolostuttava, tuskastuttava, kiduttava, häiritsevä ja se jopa sattuu hieman. Ajatelkaa Luokkakokousta amatöörityönä. Ajatelkaa toimintaelokuvien kliseet ensikertalaisten käsissä.

Pitkä perjantai on kuin yli-innostuneiden nuorten jätkien ensimmäinen videokameraprojekti. Siitä ei kuitenkaan löydy minkäänlaista kulttipotentiaalia. Elokuvaan on käytetty aivan liikaa aikaa ja vaivaa, jotta sillä olisi edes kalkkuna-arvoa. Kotimaisen elokuvan likaämpäri Ponterosakin on parempi. Oikeasti.

Mistä elokuva sitten kertoo? Kolmesta radioaseman tyypistä (Saheb, Janne Pikka ja Miika Tuohimaa), jotka lähtevät Australiaan keskustelemaan asemansa tulevaisuudesta. Samalla he sotkeutuvat kansainväliseen ammattirikollisuuteen, palkkamurhaajiin ja ties mihin.

Bondit, Mission: Impossiblet ja kaikki tutut buddy-toimintakomediat on nähty moneen kertaan. Kyllä te tiedätte. Seuraa teekkarihuumoria, jonnehuumoria, noloa huumoria, höhöttelyä, idiotismia ja juoksentelua. Mukana on myös mittava kavalkadi surkeasti tehtyä toimintaa, kehnoa näyttelemistä ja noloa romantiikkaa.

Tätä helvettiä kestää kaksi tuntia. Katsoja päätyy odottamattomaan limboon, jossa hänen sieluaan revitään hitaasti irti rinnasta – ainakin pernaan sattuu niin vietävästi! Katsojan selkäranka musertuu odottamattoman karmeuden painosta. Kärsimys tuntuu kestävän yli pitkän perjantain aina etanan tahtiin matelevalle sunnuntaille. Seuraa henkinen krapula. Morkkis. Maailma ei ole valmis tähän! Armoa, armoa!

Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan hylkää alkavaa elokuvaharrastustaan Pitkän perjantain takia. Kalkkunaksi tästä ei ole, viihteeksi se on liian tuskallinen ja taiteeksi… lol, käppää. On pelottava mysteeri, miksi raina on saanut levityskanavan SF Studiosilta – ja miten Kalle Lamberg on saatu suostuteltua tähän. Suomalainen indie-elokuva ansaitsee parempaa.