Pixels

/ / GENRE , ENSI-ILTA 07.08.2015 TÄHDET

1980-luvun lasten ja teinien lempipuuhia oli videopelien pelaaminen – kuten nykyäänkin. Mutta silloin parhaat pelit olivat isokokoisia laitteita, joita oli sijoitettu halleihin. Niissä nuoriso vietti aikaansa, ja nörttikin saattoi nähdä aivan elävän tytön lähietäisyydeltä.

Juuri sellaisessa paikassa Sam Brenner (Anthony Ippolito) vietti aikaansa parhaan ystävänsä Will Cooperin (Jared Riley) kanssa. He ystävystyvät erikoisen, sosiaalisesti kyvyttömän, salaliittoteorioihin lujasti uskovan ja Dojo Quest -pelin Lady Lisa -hahmoon palavasti rakastuneen Ludlow Lamonsoffin (Jacob Shinder) kanssa.
Sam on erityisen haka pelaamaan Pac-Mania, ja hän ilmoittautuu maailmamestaruuskisoihin.

Sam menestyy hienosti päätyen finaaliin lyhytkasvuista mutta ilkeän ylimielisistä Eddie Plantia (Andrew Bambridge) vastaan. Finaalissa pelataan Donkey Kongia, jonka Eddie voittaa jättäen Samin MM-hopealle. Kisan kuuluttaja (Dan Aykroyd) kertoo, että avaruuteen on lähetetty aikakapseli muille sivilisaatioille, jossa esitellään maasta mm. videopelejä. Juuri sellaisesta tiedemies Stephen Hawkin on varoittanut. Eikä syyttä.

Aikuisena Sam (Adam Sandler) on av-laitteiden asentaja. Will (Kevin James) taasen on päässyt hieman pidemmälle: hän on Yhdysvaltojen presidentti, joka ei nauti erityisen suurta kansansuosiota. Sam päätyy asentamaan uutta kotiteatterijärjestelmää yksinhuoltajaksi jääneen Violetin (Michelle Monaghan) luokse. Samaan aikaan Guamissa USA:n sotilastukikohta joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkääjä tulee avaruudesta, eikä sotilailla ole mahdollisuuttakaan. Koska hyökkääjät ovat vahvasti pikselöityneitä, presidentti-Will kutsuu kutsuu Samin avukseen valkoiseen taloon. Myös Violet saa kutsun samaan paikkaa, koska on armeijan everstiluutnantti.

Sam tunnistaa kuvista hyökkääjän olevan klassisen videopelin Galagan hahmoja. Maailma on vaarassa, ja nyt tarvitaan kaikki parhaat voimat, jotka parhaiten taitavat 80-luvun pelimaailman.

Pixels perustuu ranskalaisen Patrick Jeanin samannimiseen lyhytelokuvaan (2010). Ja kun lyhyttä lähtee kasvattamaan pitkäksi, vesittyy alkuperäinen hyvä idea usein. Juuri näin on käynyt tässäkin tapauksessa.

Ohjaajan puikkoihin on tarttunut kevyiden hömppäelokuvien takuumies Chris Columbus, jonka vyöltä löytyvät muun muassa pari osaa Yksin kotona -elokuvasarjasta (1990 ja 1992), Mrs Doubtfire – Isä sisäkkönä (1993) ja kaksi ensimmäistä Harry Potter -elokuvaa (2001, 2002). Columbus kuljettaa tarinaa hyvin ja pitää rytmin kasassa. Erityisen kunniamaininnan hänelle voi antaa kyvystä pitää yleensä rasittavan itsetietoinen Adam Sandler kurissa.

Kovin omaperäinen amerikkalaistettu käsikirjoitus ei ole, vaan noudattaa jokaisen alan kirjan kaavaa ansaiten siitä yhden tähden. Toisen tähtensä elokuva saa muutamista oivaltavista vitseistä ja hyvistä sivuhahmoista sekä kameorooleista. Tehosteet ovat toimivat, mutta tämän kokoluokan teoksissa se on nykyään jo niin normi, ettei siitä sen enempää kannata voltteja heittää. 80-luvulla television, musiikkivideoiden ja videopelien ystäville Pixels tuo muutaman elähdyttävän muiston.

Alkuperäinen vajaa kolmeminuuttinen lyhytelokuva löytyy muuten helposti YouTubesta.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat