Vakavuus erottaa teatterin kautta elokuviin päätyneen John Cameron Mitchellin kolmannen ohjaustyön hänen aiemmista elokuvistaan. Mitchellin räiskyvä esikoisohjaus Hedwig and the Angry Inch (2001) kertoi itäsaksalaisen transgender-laulajan tarinan. Sitä seurasi henkevän räävitön Shortbus (2006), joka ilotteli seksuaalisuuden moninaisuudella.
David Lindsay-Abairen Pulitzer-palkittuun näytelmään perustuva Rabbit Hole – takaisin elämään on elokuva surusta ja menetyksestä. Mitchellin kädenjälki näkyy paitsi draaman oivaltavassa, särmikkäässä huumorissa myös hellässä henkilöohjauksessa. Vaikka elokuvan aihe, lapsen kuolema, on väistämättä raskas, syntyy tarinaan pakottomasti tilaa toivolle.
Vuosi vuodelta näyttelijänä kypsyvä Nicole Kidman ei voisi olla hauraampi ja itsepäisempi tragedian jälkeisiä kuukausia elävän Becca Corbettin roolissa. Kipuaan ankaran arkikuoren alle piilottelevan Beccan on vaikea päästää ketään lähelleen. Aviomies Howie (Aaron Eckhart) on paremmin tunteittensa tasalla, mutta suru ajaa hänetkin lähelle virhevalintoja.
Corbettien nelivuotias Danny-poika on kuollut vain kahdeksan kuukautta aiemmin jäätyään auton alle pihatiellä. Autoa ajanut nuori Jason (Miles Teller) ei ole joutunut onnettomuudesta vastuuseen, mutta käy läpi tapahtunutta omalla tavallaan, fantastista sarjakuvaa piirtämällä. Rinnakkaisiin todellisuuksiin yltävä Rabbit Hole -sarjakuva tarjoaa Beccallekin tuoreen näkökulman poikansa kuolemaan.
Vaikka Mitchellin elokuvan ydin on tumma, on sen tarinataso ilahduttavan jokapäiväinen. Suru on kaventanut kotisohvalla viihtyvän Beccan elämäntilan pieneksi. Hän tappaa aikaa puuhailemalla keittiössä ja puutarhassa. Tragedia ei ole tehnyt Beccasta pyhimystä: hän ottaa tämän tästä yhteen hyvää tarkoittavan äitinsä kanssa. Dianne Wiest Beccan äitinä on mieleenpainuva sekoitus vereslihaista herkkyyttä ja tahatonta tahdittomuutta.
Toisistaan loitontuneet Corbettit käyvät tavan vuoksi sururyhmässä, jonka suojissa moni purkaa turvallisesti tuntojaan. Beccaa yhteisöllisyys lähinnä ahdistaa. Hän jättää ryhmän, kun taas Howie jatkaa ja alkaa lähentyä miehestään eronneen ja lapsensa kuolemasta pitkälti toipuneen Gabyn (Sandra Oh) kanssa.
Rabbit Hole – takaisin elämään kuvaa surutyötä sisäisenä matkana. Vaikka elokuvassa tapahtuu vähän, on ilmiselvää, että Becca ja Howie käyvät läpi jättimäistä muutosta. Kaikki on käymistilassa: niin heidän avioliittonsa kuin käsityksensä itsestään. Kaninkolo elokuvan ja näytelmän nimessä viittaa paitsi Liisan seikkailuihin Ihmemaassa myös muuntuneisiin, unenkaltaisiin tajunnantiloihin, joita ihminen kokee kuoleman läheisyydessä. Suru muuttaa ja kuljettaa, välillä outoihin, pimeisiinkin paikkoihin, mutta tekee lopulta uudeksi. Samaa voi sanoa Mitchellin elokuvasta.
Niina Holm
Tähdet: ★★★★