Nuori ohjaaja Sebastián (Gael García Bernal) työstää elokuvaa Kristoffer Kolumbuksesta tämän Amerikan löytämisestä. Ohjaaja haluaa paljastaa ikoniksi kohonneen Kolumbuksen retken synkemmän puolen: espanjalaisvalloittajien alkuperäisasukkaita kohtaan suorittaman härskin sortamisen ja kolonialismin. Intiaaneille iskostettiin kristinusko mieliin kun samalla heidät orjuutettiin kullanetsintään.
Ironiaa tihkuen Sebastián vie tuottajansa Costan (Luis Tosar) neuvosta elokuvan kuvaukset Boliviaan, sillä siellä avustajaksi hankittavat köyhät bolivialaiset tyytyvät pilkkahintoihin. Riistäminen ei siihen lopu, sillä elokuvaa kuvattaessa Bolivian vesivarantoja yksityistetään Maailmanpankin toimesta. Köyhille bolivialaisille vedensaanti muuttuu mahdottomaksi, jotka ryhtyvät kuvauskaupungissa mellakoimaan. Mellakoita johtaa Daniel (Juan Carlos Aduviri), joka on tärkeässä roolissa elokuvassa. Elokuvan kuvaukset vaarantuvat, ja kuvausryhmä pohtii menneestä riistosta kertomisen ja tuoreen estämisen välistä suhdetta.
Espanjan viimevuotinen Oscar-ehdokas linkittää viisisataa vuotta sitten tapahtuneen riistämisen tuoreempaan, vuonna 2000 tapahtuneisiin Bolivian ”vesisotiin”. Molemmissa kolonialismitapauksissa yhteinen nimittäjä on yhteiskunnan suopea suhtautuminen riistämiseen: espanjalaisten kristinuskon viemistä vähempiarvoisille ihmisille ihailtiin kotimaassa, missä pohdittiin vakavissaan onko intiaaneilla sieluja. Kuten Kolumbuksen toimet, on yksityistämisen pakotettu ajaminen köyhimpiin maihin kyseenalaistamisen arvoista, mihin Ken Loachin aisaparina tuttu käsikirjoittaja Paul Laverty on hanakasti tarttunut tehokkaalla käsikirjoituksellaan.
Elokuva elokuvan sisällä voi helposti muotoutua katsojalle vaikeasti hahmotettavaksi pyörittelyksi, mutta Sade kuuluu meille onnistuu siinä hyvin. Väkevistä henkilödraamoista tutulle ohjaaja Icíar Bollaínille (Rakkauden sirpaleet) ei jää totutun paljoa tilaa hahmokehitykselle poliittisen agendan allla, mutta vähän tilansa ohjaaja käyttää tehokkaasti. Saapa myös yksi päähahmoista varsin komean ja yllättävän kehityskaaren osakseen.
Mikael Helenius