Samsam

GENRE , ENSI-ILTA 26.06.2020 TÄHDET

Kömpelö avaruusseikkailu toimisi paremmin pienestä ruudusta.

On todella tylsää valittaa elokuvasta, joka on ohjaajankin oman lausunnon mukaan tarkoitettu aivan pienimmille katsojille. Toisaalta, eivät niistäkään kaikki pääse valkokangaslevitykseen, koska teatterit ovat pullollaan Pixarin ja Disneyn jumalaisia teoksia; hauskoja, koskettavia ja yllättävän syvällisiäkin. Lyhyesti sanottuna, kaikkea sitä mitä SamSam ei ole.

Tanguy de Kermelin versio jo tv-sarjan inspiroineesta Serge Blochin kuvakirjasta on halvan näköistä animaatiota, jonka sekava tarina opettaa, kuinkas muutenkaan, omana itsenä olemisen tärkeyttä. Vaikka rasittavat vanhemmat yrittäisivätkin loputtomasti muokata lastaan oman mallinsa mukaan. He saattavat olla naamioituneita supersankareita kuten SamSamin ihastuttavassa kodissa tai jotain moraalisesti kyseenalaisempaa, kuten salaperäinen uusi oppilas Mega tietää liiankin hyvin.

”Halusimme esitellä näiden kahden perheen kontrastia”, kertoi ohjaaja jokin aika sitten Episodille Pariisissa. ”SamSamille kaikki on täydellistä, mutta tämän tytön isä on diktaattori ja äiti oopperalaulaja. Hän ei tiedä, että muita lapsia on olemassakaan, hänellä on lupa vain laulaa tai ryhtyä diktaattoriksi.” Sinänsä ihan hyviä uravalintoja.

Siihen elokuvan kiinnostavat osat päättyvätkin, vaikka mukana on myös kingkongihko viittaus ja äreä nallekarhu, joka ei siedä lässytystä edes omistajaltaan. Tarinan todellisia pahiksia ovat aikuiset, ei vain melko synkällä taustatarinalla varustettu vihainen vihreä diktaattori. Kaikki yrittävät päättää lastensa tulevaisuudesta näiltä edes kysymättä. SamSam yrittää epätoivoisesti miellyttää perhettään löytämällä lopultakin supervoimansa. Se ei suju hyvin, vaikka kaikilla koulukavereilla sellainen jo on. Hei, ei paineita!

”Lapsuus on täynnä traumoja, ja kasvaminen on kovaa”, kertoi de Kermel, mutta emme uskaltaneet kysyä hänen omista kokemuksistaan. ”Se on SamSamin perusidea. Elokuvan lapset oppivat kohtaamaan ongelmansa, jotka niin pieninä voivat tulla vaikka ison soppakulhon syömisestä. Lapset ovat tavallaan kaikki supersankareita.” Ja vanhemmat myös, elokuvan kriittisestä asenteesta huolimatta. Varsinkin sellaiset, jotka vievät lapsensa teatteriin.