Shrek kolmas

31.8.2007 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Vuonna 2001 valmistunut animaatio suolla asustavasta Shrek -mörököllistä voitti animaatio-Oscarin ja osoittautui niin suosituksi, että jatko-osien työstö alkoi. Shrek oli animaation antisankari, tavoista piittaamaton jätti, joka kuitenkin rakastui prinsessaan ja meni hänen kanssaan naimisiin. Shrekin suosion salaisuus ei ollut ainoastaan uskomattoman tyylikäs animointi vaan myös hersyvän hauska dialogi ja koomiset sivuhahmot. Shrek 2 (2004) tyylitteli samaa rataa ja esitteli uuden hahmon, mainion Saapasjalkakissan.

    Kolmannessa osassa Shrek (Mike Myers) joutuu kovan paikan eteen, kun prinsessa Fionan isä, Kaukaisen maan kuningas (John Cleese) sairastuu vakavasti ja maalle tarvitaan uusi kuningas. Vihreä jätti ei haluaisi lähteä suoltaan mihinkään, kaikista viimeiseksi valtakunnan kuninkaaksi, ja hän suuntaa ystäviensä Aasin ja Saapasjalkakissan (parivaljakko Eddie Murphy ja Antonio Banderas) kanssa etsimään perimysjärjestyksessä seuraavaa, Fionan serkkua Arthuria (Justin Timberlake). Samalla hetkellä prinssi Uljas (Rupert Everett) haaveilee kostosta ja omasta ”onnellisesta lopustaan”.

    Ohjaaja Andrew Adamsonin siirryttyä tekemään Narnia-sarjaa, Shrek-ohjat otti käsiinsä Chris Miller luoden kuvallisesti edeltäjiensä kaltaisen elokuvan. Ikävä kyllä Shrek Kolmas ei yllä aikaisempien elokuvien tasolle muuten kuin edelleenkin taidokkaan ja laadukkaan animointinsa ansiosta. Lähes fotorealistinen kuva on taiturimaisten animaattoreiden upeaa työtä ja silmä lepää prinssi Uljaan ratsun hulmuavassa harjassa.

    Kolmas tarina on sinällään samantyyppinen kuin edeltäjänsä, mutta tällä kertaa hulppea dialogi ja oikeasti hauska huumori on joutunut väistymään toiminnan tieltä. Lumipallon lailla eteenpäin vierivän toiminnan on tarkoitus olla se koominen elementti, mikä aikaisemmin syntyi pienimuotoisemmin ja oivaltavien vitsien kautta. Suurin menetys huumorin kannalta on Aasin ja Saapasjalkakissan aiempaa suppeammat roolit, sillä tämä parivaljakko tarjosi kahdessa aikaisemmassa Shrekissä parhaimmat naurut.

    Lisäksi amerikkalaisen kulttuurin ihanne ainoastaan kotia varten elävästä naisesta hyppää räikeänä silmille ja mieskeskeisyys ottaa voimille, sillä kaikki naispuoliset hahmot jäävät runsaasta määrästään huolimatta lähes statisteiksi tarinan reunamille. Miksi valtakunta tarvitsee uuden kuninkaan, jos vanha kuningatar on vielä täysissä voimissaan? Ja kun kaikki huomio keskittyy Shrekiin, kukaan ei muista kysyä prinsessa Fionalta, mitä hän mahdollisesti haluaisi.

    Lisää luettavaa