Suburra

/ GENRE , ENSI-ILTA 18.03.2016 TÄHDET

Jo Suburran alkukohtaus lupaa, että tulossa on jotain suurta ja järisyttävää. Vatikaanin uumeniin päässyt kamera kuvaa takaapäin hauraanoloista paavia, joka pyytää nuorta pappia kumartumaan kuiskausetäisyydelle. Katolisen kirkon päämiehen sanat saavat nuorukaisen pahasti tolaltaan. Pian tämän jälkeen kuvaan ilmestyy päivämäärä sekä pahaenteinen teksti ”7 päivää kaaokseen”.

Marraskuussa 2011 rankkasateet piiskasivat Roomaa, jonka viemärit tulvivat ja jota halkova Tiber-joki täyttyi ennätyskorkeaksi. Samoihin aikoihin paavi Benedictus XVI teki alaisissaan pelkoa ja levottomuutta herättävän päätöksen erota virastaan terveyssyihin vedoten.

Stefano Solliman (ACAB – All Cops Are Bastards) ohjaama Suburra valaa draamansa näiden kahden apokalyptisen enteen pohjalle. Rooma ja koko Italia ovat jo elokuvan alussa kriisissä, jonka kierteet vain syvenevät tarinan paljastaessa korruption mädättämiä kerroksiaan. Mafian lahjoma kansanedustaja Malgradi (Pierfrancesco Favino) päätyy suoraan parlamentista huumehuuruisiin orgioihin kahden luksusprostituoidun syliin. Toinen tytöistä on alaikäinen ja menehtyy yliannostukseen. Tästä käynnistyy tapahtumaketju, jossa on lonkeroita kuin Medusan päässä ja jotka kiertyvät keskenään fatalistisella voimalla.

Suburra on modernin rikosdraaman hengästyttävä taidonnäyte. Mestariohjaaja Sergio Solliman (1921–2015) poikanakin tunnettu Stefano kuljettaa tapahtumia lomittain ja vierekkäin jäätävällä tarkkuudella ja rytmitajulla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen suuren kauneuden ympäröimässä ikuisessa kaupungissa, jonka ytimessä sykkii suuri korruptio – ahneuden, pahuuden ja inhimillisen tragedian maalauksellinen liitto.

Briljantisti roolitettu elokuva tursuaa koukuttavia hahmoja. Malgradin ongelmat syvenevät, kun hänen toimistoonsa ilmaantuu pahamaineiseen mustalaisklaaniin kuuluva rikollinen vaatimaan vastapalvelusta edellisyön ”siivouspalvelusta”. Vierailijan veli on klaanin pelätty päämies, joka haluaa päästä mukaan tulevan kasinoalueen jakopöytään. Alueen, jonka rakennuslupa lepää Malgradin edessä parlamentissa. Sen läpiviemistä odottavat myös etelän perheet ja näiden välikätenä sekä koko projektin koordinaattorina toimiva ”Samurai” – äärioikeistolaisesta terroristista kummisetäkerhoon kivunnut jääkylmä tappaja.

Muita merkittäviä henkilöitä ovat kuvankaunis prostituoitu, tämän luuseriparittaja, nousussa oleva kuumapäägangsteri ja tämän melankolinen narkkarityttöystävä, jolla on kasvava rooli tarinan edetessä. Yksikään hahmoista ei ole mukana syyttä, vaan jokaisella on tarkkaan harkittu funktio Solliman apokalyptisella šakkilaudalla.

Sollima pitää kontrolloitua kaaosta tihkuvan käsikirjoituksen langat upeasti käsissään. Myös kuvat ovat poikkeuksellisen komeita. Koko elokuva on maalattu laajakankaan pinta-alaa häikäisevästi hyödyntäen. Sollima rajaa Roomasta rankkasateiden ja neonvalojen värjäämiä kuvia, jotka ovat etäistä, turmeltuneempaa sukua Paolo Sorrentinon Suurelle kauneudelle (2013). Suburra onkin Sorrentinon mestariteoksen genresisar, jonka soundtrackilla soi Arvo Pärtin ja Kronos Quartetin sijaan ranskalaisen M83:en viileä elektropoppi.


Aiheeseen liittyvät elokuvat