The Beach House

Ennemmin tunnelman luomiseen kuin säikyttelyyn perustuva ekopelottelu on ehkä toteutettu rajallisin resurssein, mutta se kääntyy eduksi yleismaailmallisen kauhun tapahtuessa yksilötasolla. (Ikäraja K-16)

12.5.2023 10:25
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 12.05.2023

Monia ns. pienempiä elokuvia nähdään täkäläisillä valkokankailla siitä ansiosta, että Suomen elokuvasäätiö jakaa maahantuontitukea. Mielikuva siitä saattaa olla, että sillä rahoitetaan pääasiassa art house -elokuvien levittämistä. Tuen tarkoitus on kuitenkin pitää elokuvatarjonta ”monipuolisena ja laadukkaana”.

Hyvä niin, sillä sen ansiosta meillä on mahdollista nähdä jo vuonna 2019 valmistunut The Beach House, jota lajityyppifestareista tunnettu Night Visions Distribution levittää. Ja hyvä niin, sillä Jeffrey A. Brownin esikoiselokuva on erittäin onnistunut pienimuotoinen ekopelottelu.

Liana Liberaton (Scream VI) ja Noah Le Grosin esittämät Emily ja Randall saapuvat jälkimmäisen isän omistamalle rantatalolle uneliaaseen pikkukaupunkiin, joka uinuu lomasesonkien välillä. Nuoret aikuiset yrittävät lämmitellä seurustelusuhdetta, joka selvästi on saanut etenkin eteenpäin pyrkivän Emilyn pohtimaan yhteisen tulevaisuuden mahdollisuutta impulsiivisen poikaystävän kanssa.

He saavat kuitenkin havaita, että kommunikointiongelmien vuoksi talolla olisi viettämässä aikaa myös etäinen perhetuttupariskunta, keski-ikäiset Mitch (Jake Weber, Isänmaan puolesta) ja Jane (Maryann Nagel). Sopu sijaa antaa, ja nelikko alkaa viettää yhdessä.

Luonnontieteitä opiskelevaa Emilyä kiehtoo, kuinka pienistä sattumuksista elämän mahdollisuus maapallolla on ollut kiinni, ja hän haluaa jatko-opinnoissa tutkia ja ymmärtää sitä paremmin. Elokuva korostaa, kuinka hauras tuo elämä on. Yksilötasolla onni ja tulevaisuus voidaan tempaista pois, vaikka se tuntuisi kuinka epäoikeudenmukaiselta. Haurasta se on myös laajemmassa mielessä, eikä välttämättä tarvita paljon koko ihmiselämän pyyhkäisemiseksi maapallolta. Kauhu alkaa viattomasti, mutta pian on selvää, että oudon kauniilla luonnonilmiöillä on vahingollisia vaikutuksia.

Brownilla on selvästi ollut hyvin rajalliset resurssit, mutta hän käyttää ne erinomaisesti. Hän panostaa onnistuneesti tunnelman rakentamiseen, mitä Roly Porterin taustalla vaikuttava musiikki tukee mainiosti. Hahmokaarti ja tapahtumapaikat ovat minimissään, mutta on mukana muutamia mukavan äklöjä efektejä, jotka lisäävät tunnelmaa böö-säikyttelyjen loistaessa poissaolollaan.

Loppupuolellaan tarina latistuu lähinnä yritykseksi pelastautua käsittämättömältä uhalta. Elokuvan onnistuminen perustuukin pitkälti siihen, että hahmoja on maltettu esitellä vahvuuksineen ja puutteineen, ja heistä sen vuoksi välittää, vaikka ei kaikista välttämättä pitäisikään. Potentiaalinen globaali tuho tuntuu vaikuttavammalta, kun elämän tärkeys yksilötasolla korostuu.

Jouni Vikman

The Beach House -elokuvan traileri

Lisää luettavaa