Wes Andersonin eksoottinen rautatietarina vie pitkitetylle etsintäreissulle Intiaan. Värikäs, veikeitä detaljeja tulviva veljeskomedia tarjoaa niukalti löytämisen iloa saati valaistumisen hetkiä.
Kulkuneuvolla on väliä, elokuvassakin. Junan kyydissä ei ole reissattu valkokankaalla yhtä tiuhaan kuin vaikkapa vapauden välineeksi mielletyn auton, mutta on kiskoilla kuljettu elokuvissa ennenkin. Kaikkien aikojen rautatiekomedia on tietenkin Billy Wilderin Piukat paikat (1959), eikä Wes Andersonin värikäs ja parodinen Intian-matkan kuvaus Darjeeling Limited uhkaa loistavan Marilyn Monroe -klassikon asemaa.
Andersonin elokuvaa edeltää 13-minuuttinen pariisilaishotelliin sijoittuva lyhytelokuva Hotel Chevalier. Natalie Portmanin ja Jason Schwartzmanin tähdittämä pienoisfilmi leikkii häikäilemättä eksistentiaaliseroottisten ranskalaiselokuvien konventioilla ja näyttää neiti Portmanin ensimmäisessä alastonroolissaan. Itsenäisenäkin elokuvatyönä toimivan prologin tapahtumat avautuvat ja taustoittuvat, kun Darjeeling Limited alkaa.
Anderson-komedioiden vakiokasvo Owen Wilson on Francis, Whitmanin veljeskatraan huippumenestynyt esikoinen. Äveriäs, kontrollihakuinen mies on vastikään ollut vakavassa kolarissa, käynyt lähellä kuolemaa ja pohtii nyt vimmaisesti, pää kireissä kääreissä, elämän perimmäisiä kysymyksiä. Hän on lennättänyt nuoremmat veljensä, edesmennyttä isää ikävöivän, sitoutumisongelmaisen Peterin (Adrien Brody) ja keskivaikeasta äitikompleksista kärsivän Jackin (Schwartzman) kanssaan Intiaan, jonka halki veljesten on tarkoitus matkata rautateitse.
Francisin ja hänen avustajansa tarkkaan suunnittelema, henkiseen valaistumiseen tähtäävä reissu alkaa pian hakeutua arvaamattomille urille, kun veljesten vanhat kaunat ja kompleksit pyrkivät esiin. Paljastuu myös, että Francisilla on matkalle salattu tarkoitus. Suljetussa tilassa ja vieraalla maalla miehet ovat kuitenkin toisistaan pääsemättömissä, ja siksi monenlaisille kohtaamisille syntyy sekä pakkoja että tilaisuuksia.
Teksasilaissyntyisen, itseoppineen elokuvantekijä Wes Andersonin elokuvat tunnistaa paitsi Wilsonista, Anjelica Hustonista ja Darjeeling Limitedissäkin cameo-roolissa vilahtavasta Bill Murraysta, myös hehkuvan pastellisävyisestä värimaailmasta, brittiläisen folk- ja rockmusiikin käytöstä, apeankoomisista henkilöhahmoista – ja hidastuksista.
Tähän mennessä kaikki Andersonin pitkät elokuvat, Lurjukset (1996), Rushmore (1998), Royal Tenenbaums (2001) ja Steve Zissoun vedenalainen maailma (2004), ovat päättyneet hidastettuun kohtaukseen. Darjeeling Limited on poikkeus, vaikka hidastettuja otoksia riittää tälläkin kertaa. Jopa siinä määrin, että herää epäilys, että Anderson on halunnut kohdistaa ironisen katseensa itseensä ja omiin tavaramerkkeihinsä.
Itseironia ei kuitenkaan toimi toivotulla tavalla. Andersonin ja Roman ”Francis Fordin poika” Coppolan kynäilemä käsikirjoitus kärsii toistosta ja pysähtyneisyydestä, eikä tarjoa juurikaan uutta enää elokuvan puolenvälin jälkeen. Vakavia aiheita sivuava komedia kadottaakin kiinnostavuutensa jo kauan ennen kuin junamatkailun ahtaasta arvattavuudesta siirrytään moottoripyöräilyn omaehtoisuuteen ja hengästyttävään vauhtiin.