The Resident

/ GENRE ENSI-ILTA 26.06.2011 TÄHDET

Antti J. Jokisen esikoisohjauksessa on nimekkäitä Hollywood-tähtiä, mutta lopputulos ei vakuuta.

Suomalainen musiikkivideo-ohjaaja Antti J. Jokinen on saanut ensimmäisen valkokangaselokuvansa tähdeksi kaksinkertaisen Oscar-voittaja Hilary Swankin. Swank esittää newyorkilaista lääkäriä, Juliet Devereauta, joka välit poikaystäväänsä katkaistuaan etsii itselleen uutta vuokra-asuntoa.

Miljoonakaupungin vähänkin siedettävät kämpät on kuitenkin hinnoiteltu pilviin. Etsintä palkitaan lopulta, kun Julietille tarjotaan tilavaa ja valoisaa asuntoa suhteellisen mukavalta alueelta ja jopa kohtuullisella näköalalla. Vuokraisäntäkin on remonttitaitoinen ja mukavanoloinen komistus. Ohi kulkevien junien aiheuttamat satunnaiset tärinät ovat pieni riesa huikean edullisen vuokran rinnalla.

Juliet saa kuitenkin todistaa vanhaa viisautta, jonka mukaan asiat, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta, eivät sitä yleensä olekaan. Asunto tuntuu natisevan enemmän kuin vanhan rakennuksen eläminen edellyttäisi, ja pian Julietilla on vainoharhainen olo, ettei hän ole yksin.

Elokuvan juju on paljastettu kaikessa ennakkomateriaalissa, eikä se pahemmin edes yritä rakentaa minkäänlaista mysteeriä. Parikymmentä minuuttia katsoja pohtiikin sen vuoksi, että homma on liian ilmeinen ja lopussa on pakko olla katsomisen palkitseva huima yllätyskäänne. Yllätys tapahtuukin jo ennen kuin puoli tuntia on täynnä, sillä elokuva pysäyttää kerronnan käyttääkseen viisi minuuttia aikaisempien tapahtumien kertaamiseen, jotta varmasti olisi selvää mitä tapahtuu ja kuka on tarinan konna. Typertyneen katsojan ainoaksi tehtäväksi jääkin passiivisesti odottaa vielä vajaa tunti elokuvan loppumista ilman minkäänlaista haastetta.

The Residentin juonikuvio kauniista nuoresta naisesta tirkistelevän psykopaatin himon kohteena ei ole uuden uusi, eikä tekijäporukka sen käsittelyssä ole asettanut itselleen rimaa kovinkaan kunnianhimoiselle tasolle. Elokuvasta tuntuu puuttuvan kokonaisia palasia. Juuri, kun nitisevä ja natiseva öinen asunto alkaa edes etäisesti tuntua tunnelmalliselta, leikataan äkkiä aamuun. Yleisölle kerrotaan Julietin heräämisongelmista ykskaks yllättäen, kun ne ovat kuulemma jatkuneet jo kauan, ja niin edelleen. Aivan kuin kaikki mikä olisi voinut luoda jotain mysteerin tuntua olisi tietoisesti leikattu pois.

Elokuva kuuluu hiljaittain henkiin herätetyn Hammer-studion uustuotantoon ja toivottavasti sen heikoimpaan päähän. Brittiläisen, kauhutarinoistaan tunnetun tallin puolen vuosisadan takaisia suuruudenpäiviä edustaa itse Christopher Lee. Hammerin Dracula-elokuvista maailmanmaineeseen ja seksisymboliksikin noussut, nyt jo 89-vuotias karismaattinen näyttelijä on valitettavasti lähinnä koristeen asemassa. Hän saa tuijottaa epäilyttävästi ja sanoa muutaman repliikin, ennen kuin hänet siirretään takavasemmalle.

Muutenkaan elokuvassa ei ole tuhlattu budjettia näyttelijäpalkkioihin, sillä Swankin Julietin ja vuokraisäntää näyttelevän Jeffrey Dean Morganin ohella mukana on vain pari edes vähän merkittävää roolia. Kuvauspaikkojen vähyys viittaa myös resurssien rajallisuuteen, ja Jokisen kunniaksi on sanottava, että hän saa huonoista lähtökohdista huolimatta tv-elokuvamaisen tuotannon edes näyttämään hyvältä ja johdonmukaiselta.

Jouni Vikman