Yhteinen sävel on kertomus kuvitteellisen Flitcroftin sotilastukikohdan naiskuorosta. Miesten lähtiessä sotimaan sotilastukikohdan naiset jäävät pyörittelemaan peukaloitaan kotiin. Lisa on ylennetty vastaamaan naisten viihdyttämisestä miesten ollessa poissa, mutta kapteenin vaimo Kate mielellään järjestäisi kaiken omalla tavallaan. Kate suree sodassa menettämäänsä poikaansa, joten aviomiehen lähtö sotatantereelle koettelee naista ja Kate yrittää pitää itsensä kiireisenä sotkeutumalla Lisan asioihin.
Lisa ja Kate päättävät perustaa kuoron miehiä ikävöiviä vaimoja varten. Pienten alkuvaikeuksien kautta kuoro löytää yhteisen sävelen.
Peter Cattaneon elokuva ei varmastikaan tule muuttamaan kenenkään maailmankatsomusta, mutta se on hurmaava elokuva naisten ystävyydestä ja musiikin yhteen tuovasta voimasta. Vaikka elokuvalla olisi voinut sanoa enemmänkin sodan vaikutuksesta kotona, se tyytyy olemaan viihdyttävä ja ennen kaikkea hauska elokuva, joka nojaa vahvasti kahden pääosanesittäjän karismaan.
Mainiosta Catastrophe-sarjasta tuttu Sharon Horgan on valloittava Lisan roolissa. Kyseessä on melko suorasukainen, mutta erittäinkin samaistuttava hahmo.
Kristin Scott Thomas on myös erinomainen Katen roolissa ja naisten keskeiset kärhämät ovat hauskaa katsottavaa. Naiset ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä mutta kuitenkin samassa veneessä ikävän puolesta. Erityisesti Katen suru poikansa menetyksestä tuodaan hienosti ja aidosti esille, silloinkin kun se tekee Katesta ärsyttävän ja ylipäätään ikävän ihmisen. Vaikka elokuva pitää huumorin etusijalla, useat vitsit on höystetty traagisuudella.
Muut roolit on täytetty tuntemattomilla näyttelijöillä, mikä tuo elokuvaan energiaa ja arvaamattomuutta. Kuoron jäsenet eivät hienostele, ja elokuva toimii hienona katsauksena brittipsyykeen. Kun katastrofi iskee, teekuppi on ensimmäisenä kädessä. Saattaa kuulostaa hupsulta, mutta se on totta ja se henkii kansallista identiteettiä.
Yhteinen sävel on kepeä ja helppo elokuva, mutta se onnistuu myös iskemään katsojan tunteisiin. Elokuvan pienissä hetkissä on taikaa, ja sen kuvaus naisten välisestä solidaarisuudesta ja yhteisestä hengestä on koskettavaa. Alun montaasi, jossa miehet lähtevät pimeän tullen sotaan on yllättävän tunteellista katsottavaa.
Läpi elokuvan Cattaneo myös kuvaa naisten kokemaa jännitystä ja ahdistusta, joka tuodaan esiin pienin elein. Puhelimen soidessa naiset automaattisesti odottavat huonoja uutisia, mutta lähes jokaisen kerran naisten kasvoille valahtaa helpotus, kun uutiset ovatkin jotain muuta.
Valitettavasti Yhteinen sävel jää silti harmillisen unohdettavaksi elokuvakokemukseksi. Se ei ole tarpeeksi räväkkä eikä sillä ole tarpeeksi sanottavaa, jotta se jäisi mieleen kotimatkan päätteeksi. Visuaalisesti sillä ei ole juuri mitään tarjottavaa, ja vaikka kuoron esittämät biisit ovat hauskoja, nekään eivät jää korvamadoiksi elokuvan loputtua. Viime vuoden Blinded by the Lightin tapaan myös Yhteinen sävel jää karvan verran vajaaksi oikeasta musikaalista. Se oli varmasti tarkoituskin, mutta ainakin tämä kriitikko olisi katsonut täysverisen musikaalin naiskuoron matkasta tähteyteen.