Dokumentteihin viime vuosina keskittynyt ohjaaja Pirjo Honkasalo tarttui Pirkko Saision vuonna 1981 ilmestyneeseen romaaniin Betoniyö. Ohjaaja ja kirjailija laativat yhdessä käsikirjoituksen. Työnjako oli selvä.
Teksti: Jussi Huhtala
Honkasalo suunnitteli tekevänsä Saision romaanista elokuvan jo kymmenen vuotta sitten. Honkasalo oli valinnut Betoniyöhön jo näyttelijätkin, mutta sitten dokumenttiprojektit tulivat väliin.
– Sain niin houkuttelevia tarjouksia maailmalta. Tein elokuvia Japanissa ja Tšetšeniassa, Honkasalo kertoo.
Syntyi kaksi kiiteltyä dokumenttia. Melancholian 3 huonetta (2004) käsitteli sotalasten todellisuutta Tšetšenian sodan varjossa. Ito – Seitti – kilvoittelijan päiväkirja (2009) kertoo japanilaismiehestä, joka siirtyi nyrkkeilijästä buddhalaispapiksi.
Kahden peräkkäisen dokumentin jälkeen Honkasalo halusi palata fiktiivisen elokuvan pariin ja kaivoi Betoniyön uudestaan esiin. Hän halusi keskeiseen rooliin saman näyttelijän, joka oli valittu jo kymmenen vuotta sitten. Hän soitti Jari Virmanille ja pyysi käymään.
– Minusta Jari oli entistä paremman näköinen siihen rooliin.
Virman esittää päähenkilö Simon isoveljeä Ilkkaa. Roolihahmosta tuli nyt vanhempi, mutta se oli Honkasalon mielestä vain hyvä asia. Ilkan ja Johannes Brotheruksen esittämän pikkuveli Simon ikäero sopii käsikirjoitukseen.
– Sitä ei tarinassa sanota, mutta jokainen varmaan ymmärtää, että heillä on eri isä.
Simon rooliin oli etsittävä uusi näyttelijä, koska kymmenen vuotta sitten valittu poika oli kasvanut ulos roolistaan. Johannes Brotherus löytyi koekuvausten kautta.
– Johannes erottui täysin kaikista muista. Hän uskalsi mennä omaan mieleensä kameran läsnäollessa. Hänessä oli se rohkeus, Honkasalo kehuu näyttelijäänsä.
Honkasalo laati käsikirjoituksen yhdessä Saision kanssa. Saision mielestä kirja on hyvin visuaalinen, ja siinä näkyy mahdollinen elokuvan käsikirjoitusrakenne.
– Kirjoitin sen ensin ulos romaanista, ja Honkasalo on sitten kirjoittanut sen uusiksi ja tehnyt kuviksi, Saisio kertoo.
Viimeisenä vaiheena Saisio päivitti 1980-luvun dialogin nykyaikaan. Honkasalo ja Saisio olivat sopineet, että ohjaajalla on täysi vapaus tehdä elokuvaa kunhan ei koske dialogiin.
Honkasalon mukaan se oli hyvä ratkaisu, koska jokaisella roolihahmolla on selkeästi oma puhetyyli.
Saisio sanoo olevansa tyytyväinen lopputulokseen. Alkuperäiseen tarinaan on tehty muutoksia, mutta Saisio on sitä mieltä, että kun romaanista tehdään elokuva, niin sen pitääkin näyttää erilaiselta.
– Olen aina ollut tyytyväinen, kun ohjaaja tekee teksteistäni omannäköisensä jutun ja tuo mukaan oman maailmankuvansa, Saisio kertoo. – Se voi olla ristiriidassa minun maailmankuvani kanssa, mutta omista painopisteistä ja estetiikasta syntyy uusi taideteos.
Uutta tarinassa on esimerkiksi veden käyttö elementtinä. Vettä nähdään jollain tavalla miltei jokaisessa kohtauksessa. Kuvissa nähdään virtaavaa vettä, uimista meressä tai kasvojen pesua. Honkasalo selittää, että vesi korvaa romaanissa kuvatun kuumuuden. Kirjassa on koko ajan painostavan kuuma, mutta sitä on hankala kuvata valkokankaalla.
– Kuumuus ei ole kovin otollinen elokuvassa, koska se ei näy. Halusin, että siinä olisi joku vastaava tunnelma, Honkasalo perustelee. – Rakensin sen siksi enemmän sateen ja veden ympärille. Siinä ikään kuin määritellään mielentila säänä.
Betoniyö kuvattiin mustavalkoisena. Honkasalon mukaan se on tapa pelkistää kerrontaa.
– Jos haluaa kohdistaa asiat johonkin keskeiseen, niin paras tapa on ottaa pois eikä lisätä. Se palvelee sitä, että elokuva tapahtuu nykyajassa mutta ei kuitenkaan ihan nykyajassa. Se tapahtuu Helsingissä mutta myös jossain omassa mielenmaisemassa. Mustavalkoinen Helsinki on aika erilainen kuin värillinen.
Betoniyö tuotettiin noin 1,6 miljoonan euron budjetilla, mikä on suomalaisen elokuvan keskitasoa. Lopputulos on visuaalisesti kuitenkin selvästi näyttävämpi kuin kotimaisissa tuotannoissa yleensä. Honkasalon mukaan se johtuu siitä, että hän tietää tarkkaan mitä kuvaa.
– Dokumenttielokuvissakin kuvaan aina hirveän vähän. Se on minun tyylini tehdä. Vain se kuvataan mitä käytetään. Muuten ei olisi mahdollista satsata laatuun.