Dokumentti kulttiohjaajan tekemättä jääneestä scifi-eepoksesta on huikea kertomus

Night Visions -festivaaleilla esitettävä Jodorowsky’s Dune kertoo Alejandro Jodorowskyn kunnianhimoisesta yrityksestä filmatisoida Frank Herbertin scifi-klassikko Dyyni (Dune, 1965). Elokuva ei valmistunut, mutta sen vaikutus nähtiin myöhemmissä scifi-elokuvissa.

Alejandro Jodorowsky tunnetaan surrealistisista kulttielokuvista El Topo (1970) ja The Holy Mountain (1973). Seuraavaksi elokuvaprojektikseen ohjaaja valitsi Dyynin, jota ei ollut itse lukenut – ystävä oli suositellut kirjaa. Jodorowsky kertoo dokumentissa halunneensa tehdä elokuvan joka olisi kuin ”profeetta”, elokuva joka muuttaa maailmaa.

Jodorowsky työsti elokuvaa kahden vuoden ajan ”uskonsotureikseen” kutsumiensa taiteilijoiden kanssa. Kuvakäsikirjoituksen piirsi sarjakuvapiirtäjä Jean ”Moebius” Girard. Sveitsiläistaiteilija H. R. Giger ja scifi-kirjojen kansia kuvittanut Chris Foss piirsivät konseptitaidetta. Dan O’ Bannon (joka oli vastannut John Carpenterin Dark Starin (1970) tehosteista) palkattiin efektivastaavaksi.

Pink Floydin piti säveltää elokuvaan musiikkia, ja näyttelijöiksi Jodorowsky sai suostumaan sellaisia hahmoja kuin Orson WellesDavid Carradine, Mick Jagger ja itse Salvador Dalí.

Elokuvaa ei koskaan tehty. Jodorowsky ei suostunut studioiden vaatimuksiin elokuvan lyhentämisestä. Rahoituksesta puuttui viisi miljoonaa dollaria, ja tuotanto lopetettiin ennen kuvausten alkamista.

Jodorowsky jatkoi uraansa kirjoittamalla Moebiuksen kuvittamia sarjakuvia ja kirjoja. Dan O’Bannon, H. R. Giger ja Chris Foss työskentelivät myöhemmin esimerkiksi Alienissa (1979).

Jodorowsky’s Dunessa haastatellaan suurinta osaa elokuvan ydinjoukkiosta, ja tarinaa johdattaa itse Jodorowsky. 84-vuotias ohjaaja kertoo mahtipontisin sanankääntein ja ilmeisen innoissaan elokuvan taustoista ja visioistaan.

Frank Pavichin ohjaama dokumentti on elokuvafaneille silkkaa herkkua. Se on täynnä toinen toistaan herkullisempia anekdootteja ja katsauksia Jodorowskyn ja ”uskonsotureiden” mielikuvituksiin. Elokuvassa haastatellaan myös esimerkiksi ohjaaja Nicolas Winding Refniä, joka on ohjaajan läheinen ystävä. Winding Refn omisti elokuvan Only God Forgives Jodorowskylle.

Puhelinkeskustelu Pavichin kanssa ei tuntunut haastattelulta elokuvantekijän kanssa, vaan tavalliselta jutustelulta intohimoisen elokuvafanin kanssa. Haastateltavien lailla Pavich leikitteli ajatuksella, jossa Jodorowskyn Dune valmistuu ja muuttaa elokuvamaailmaa. Tai ehkä elokuvan ei edes ollut määrä valmistua?

Milloin aloitit dokumentin tekemisen?

Frank Pavich: Projekti alkoi kymmenisen vuotta sitten. Luin netistä tai jostain kirjasta listauksen kiinnostavista tekemättä jääneistä elokuvista, jolla Dune oli. Olin suuri El Topon ja The Holy Mountainin fani. Näin elokuvat ensimmäistä kertaa parikymppisenä. Yhdysvalloissa Jodorowskyn elokuvia ei pystynyt näkemään missään Allen Kleinin takia. [Klein oli tuottaja, joka veti Jodorowskyn elokuvat markkinoilta vuosikausiksi riidan takia.] Nähtävissä oli ainoastaan heikkolaatuisia vhs-kopioita.

Etsin käsiini kaiken tiedon Dunesta minkä löysin. Jossain vaiheessa materiaali loppui: ei ollut enempää konseptitaidekuvia ja nettisivuja. Ainoa tapa selvittää lisää oli ottaa yhteyttä Jodorowskyyn.

Emme oppineet paljoa uusia asioita [elokuvanteon taustoista], suurin osa faktoista oli jo yleisesti tiedossa. Oli vain vaikea tietää mikä oli totta ja mikä ei. Monet netistä löytyneistä faktoista olivat vääriä.

Haastattelimme Jodorowskya seitsemän tai kahdeksan kertaa kahden ja puolen vuoden aikana.

Jodorowsky ei koskaan pyytänyt minulta mitään näytteitä siitä, että olisin kyvykäs henkilö ohjaamaan dokumentin. Hän vain päästi minut elämäänsä ja kertoi tarinansa. Jodorowsky on hyvä lukemaan ihmisiä. Kyse oli luottamuksesta ja fiiliksestä.

Jodorowskyn tarinat elokuvan valmistelusta ovat täynnä huikeita tapahtumia, kuten Mick Jaggerin tapaaminen ja Salvador Dalin ja Orson Wellesin suostutteleminen esiintymään elokuvaan. Kyseenalaistitko missään vaiheessa Jodorowskyn kertomuksia? Tarkistitko faktoja?

Keneltä niitä edes voisi tarkistaa? Tapahtumista on 30–40 vuotta aikaa. Monet asianomaisista ovat jo kuolleet.

Jodorowsky on luontainen tarinankertoja. En halunnut kyseenalaistaa hänen puheitaan. Halusin hänen kertovan katsojalle tarinoitaan ja tempaavan heidät mukaansa.

Itse luulen tapahtumien olevan totta. Aina kun epäilin jotain tarinaa, jokin toinen taho vahvisti sen. Esimerkiksi tarina siitä, kuinka Jodorowsky kävi Abbey Roadin studiolla tapaamassa Pink Floydia ja suuttui bändille heidän syödessään hampurilaisia, oli paikalla olleen apulaistuottajan mukaan täysin totta.

Jodorowskyn tarinat olivat liian hulluja ollakseen valhetta.

Jokainen haastateltavista tuntui puhuvan Dunesta mieluusti, vaikka elokuva jäikin valmistumatta.

Luulen, että tarpeeksi aikaa on kulunut. Siitä voi puhua jo posiitivisessa valossa. Vaikka he saattoivatkin olla pettyneitä siihen, ettei elokuva koskaan valmistunut, he kuitenkin tietävät elokuvalla olleen heille positiivisia uravaikutuksia.

Kysymys kuuluukin: epäonnistuiko Jodorowskyn Dune? Ehkä sen ei pitänytkään olla muuta kuin näiden taiteilijoiden yhteistyötä ja suunnittelua. Ehkä elokuvan ei ollut tarkoitus koskaan valmistua. Sen ideat valuivat kuitenkin maailmaan ja vaikuttivat asioihin. Chris Foss, Moebius ja Gieger jatkoivat elokuvien parissa työskentelyä.

Dokumentin lopussa on montaasi, jossa näytetään elokuvan vaikutusta 1970-luvun lopun ja 1980-luvun scifielokuviin. Dan O’Bannon kirjoitti Alienin, minkä visuaalisuudesta vastasivat Gieger ja Chris Foss. Oliko myös muita elokuvia, joihin Dune vaikutti?

Blade Runneria ei olisi tapahtunut ilman Dunea. Dan O’Bannon ja Moebius kirjoittivat sarjakuvan Long Tomorrow, joka inspiroi Ridley Scottia. Ilman Dunea O’Bannon ja Moebius eivät olisi tavanneet.

Ridley Scottin oli myös määrä ohjata Dune Jodorowskyn jälkeen, mutta hän jätti projektin veljensä kuoltua. Kaikki tiet johtavat takaisin Alejandroon!

Dokumentissa Nicolas Winding Refn leikkii ajatuksella, että Dunesta olisi voinut tulla suurempi menestys kuin Star Warsista. Mitä jos elokuva olisikin valmistunut ja siitä olisi tullut iso hitti: Millaisessa maailmassa eläisimme nyt?

Jos Dune olisi tehty ja se olisi menestynyt, studiot ja rahoittajat saattaisivat tehdä enemmän kokeellisia ja taiteellisimpia elokuvia lapsille suunnatun viihteen sijaan.

Jos Dune olisi flopannut, se olisi siltikin saattanut muuttanut maailmaa. Star Warsia (1977) tuottanut Fox Studios ei ollut kovin innoissaan elokuvasta. Jos Dunen kaltainen iso scifi-elokuva olisi flopannut ennen Star Warsia, se olisi hyvinkin saattanut lopettaa tuotannon.

Star Warsista tuli menestyselokuvien kulmakivi. Ehkä teattereissa olisi nyt vähemmän isoja scifi-leffoja, ja ehkä enemmän… romanttisia komedioita 1800-luvun Englannista? En tiedä. Mutta varmaankin jotain ihan muuta.

Jodorowsky’s Dune esitetään Night Visions -festivaaleilla Maximissa lauantaina klo 19.

Mikael Helenius

Aiheeseen liittyvät jutut