Vaikka tämän luukun elokuvat eivät ole siinä määrin draamakomedioita kuin 9. päivän luukussa, se ei tarkoita, etteikö niissäkin olisi hauskat hetkensä. Ehdottomasti se ei tarkoita, että valikoima olisi millään tavalla tylsää katsottavaa, päinvastoin.
1+2 (Yi yi, 2000)
Taiwanilainen, lähes kolmituntinen elokuva yhden perheen tuskailuista elämänsä kanssa? Kuulostaa raskaalta, mutta aika kuluu kuin siivillä, koska inhimilliset tunteet ovat yleismaailmallisia kulttuureista riippumatta. Siksi elokuva onkin ihastuttanut yleisöjä ympäri maailmaa.
Kolme sukupolvea kattava perhe kohtaa niin häitä, vakavia sairauksia, hautajaisia kuin uutta syntymääkin. Tapahtumat eivät kuitenkaan ole draaman pääosassa vaan niihin osallistuvien ihmisten luoviminen niiden ympärillä. Perheen aikuisemmat jäsenet pähkäilevät sen suhteen, mitä olisi voinut olla, jos he olisivat tehneet erilaisia valintoja. Nuorempia taas kiinnostaa, mitä saattaa tapahtua tulevaisuudessa.
Riverside Mukolitta (Kawapperri Mukolitta, 2021)
Lisää laatudraamaa Kaukoidästä, nyt Japanista. Vuonna 2006 Naoko Ogigami kirjoitti ja ohjasi Helsinkiin sijoittuneen draamakomedian Ruokala Lokki. Niin viehättävä kuin se onkin, toimituksen suosikkilistalle nousi hänen tuoreempi Riverside Mukolitta -elokuvansa. Siinäkin yksinäinen kulkija saapuu uuteen ympäristöön ja pikku hiljaa tutustuu sen asukkaisiin ja elämäntapaan.
Yamada-niminen mies saapuu syrjäiselle pikkupaikkakunnalle työskennelläkseen sen kalatahnatehtaassa. Hän päätyy asumaan joen rannalla sijaitsevaan asuntola-alueeseen, jonka muut asukkaat pikku hiljaa tunkeutuvat jopa puoliväkisin uuden tulokkaan elämään. Samalla alkavat paljastua syyt miehen asettumiselle paikkakunnalle.
Aurinkoisen ja kauniin ympäristön ystävälliseen tunnelmaan sekoittuu kaikkialla läsnä olevat isommat ja pienemmät muistutukset kuolemasta. Se korostaa elokuvan sanomaa siitä, kuinka tärkeitä pienet ilon aiheet ja yhteydet muihin ovat elämän ohikiitävänä aikana.
The Station Agent (2003)
Luukun seuraava elokuva on yllättävän samanlainen tapaus kuin Riverside Mukolitta. Myös siinä yksinäisyyteen taipuvainen mies muuttaa uudelle paikkakunnalle ja kohtaa uusia tuttavia, jotka puoliväkisin murtavat hänen puolustusmuurejaan. Myös kuolema on läsnä.
”Kaunis ja pienieleinen kuvaus surutyöstä”, perusteli Episodin toimittaja valintaa.
Levottomat (2000)
Mitä yhteistä on Charlie Kaufmanilla ja Aku Louhimiehellä? Kummallakin on nyt kaksi esiintymistä Episodin joulukalenterissa!
Louhimiehen Tuntematon sotilas nähtiin kuudennessa luukussa, ja nyt on vuorossa hänen esikoisensa, Levottomat. Se kertoo kertasuhteita harrastavasta ambulanssilääkäristä, joka pelkää, että vähänkin vakavampi yritys sitoutua tuottaa vain tuskaa kaikille osapuolille.
Aikoinaan elokuvaa nosti erityisesti siinä runsaasti harrastettu seksi, mutta se ei ollut toimituksen kannalta ratkaisevaa. Perusteluissa todettiin: ”Näin ajan perspektiivistä oikeasti tarkkahavaintoinen sukupolvikuvaus ja samalla näkökulma kovaa vauhtia muuttuvaan Suomeen vuonna 2000.”
The Rider (2017)
Chloé Zhao voitti Oscarin vuoden 2020 Nomadlandilla, mutta jo hänen edellisensä vakuutti niin, että se nousi 2000-luvun alun suosikkien joukkoon!
The Rider on moderni länkkäri, lähes dokumentaarinen sellainen. Se kertoo rodeoita kiertävistä hevosten kesyttäjistä, kasvattajista ja kouluttajista. Realistinen elokuva kertoo, ettei rodeo ole vaaratonta, vaan se voi tappaa tai melkein pahempaa, vammauttaa vakavasti ja pysyvästi.
Tämän varjossa päähenkilö etsii paikkaansa maailmassa, jossa tila hänenlaisilleen pienenee hiljalleen. Jäyhien äijien maailma on yllättävän herkistävä.
Kesäkirja (The Summer Book, 2024)
Muumien äiti Tove Jansson kirjoitti 1970-luvulla monien rakastaman kirjan kesästä pienellä suomalaisella saarella. Pieni tyttö sekä hänen isänsä ja isoäitinsa saapuvat jälleen viettämään kesää pienessä mökissä omine rutiineineen ja perinteineen. Heillä on myös näkymätön seuralainen, hiljainen suru, josta ei puhuta.
”Elokuva, joka pysähtyy Suomen saaristokesään. Japanissa vastaavaa hetkeä kutsutaan nimellä ma. Elokuva hengittää koko kestonsa ajan ja toimii lämpimänä, viimeisenä rutistuksena isoäidiltä”, tunnelmoi Episodin toimittaja.
Mestari (The Master, 2012)
Joaquin Phoenix tekee mainion roolityön toisen maailmansodan veteraanina, jolla on ongelmia sopeutua sodan jälkeiseen yhteiskuntaan. Hän kohtaa karismaattisen kulttijohtajan, jota esittää yhtä lailla loistava Philip Seymour Hoffman. Kumpikin näkee toisessa haastavaa mutta myös puoleensavetävää.
Lopputulos on tutkielma kontrollista, vallasta ja halusta kuulua johonkin. Tai kuten elokuvaa suositellut toimittaja totesi: ”Paul Thomas Andersonin tyylikäs kuvaus karismasta ja ihmisen halusta löytää vastauksia.”
Perfect Days (2023)
Tokiossa mies herää joka aamu samoihin rutiineihin ja samoihin työtehtäviin. Hän kiertää siivoamassa kaupungin arkkitehtonisestikin kiinnostavia julkisia käymälöitä. Lounaalle on omat rutiinit, samoin töiden jälkeisille askareille – kunnes on taas aika herätä uuteen mutta täsmälleen samanlaiseen päivään.
Hiljalleen miehen rutiinit hypnotisoivat katsojan, ja tätä suorastaan häiritsee, jos päivään osuu jokin niitä uhkaava uusi tekijä. Miehen mysteeriä pyrkii ratkaisemaan pienistä käytettävissä olevista johtolangoista, mutta samalla pelkää, että arvoituksen paljastuminen latistaisi päähenkilön kanssa muodostuneen yhteyden.
”Wim Wenders onnistui tiivistämään olennaisen nykyajan ongelmista. Onni piilee yksinkertaisissa asioissa ja se on ennen kaikkea mielentila”, julisti toimittajamme.
Seuraavan luukun teema on kuin suoraan oppikirjasta – tuttu koulusta mutta myös elokuvantekemisestä.
