Kesäkirja

Kesäkirjan ääreen on helppo rauhoittua pohtimaan omaa elämäänsä. Kaunis ja pieni tarina on kaikin puolin taitavasti tehty. (Ikäraja Sallittu)

31.1.2025 11:25
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 31.01.2025

Jo heti alkumetreillä katsoja ymmärtää, että elokuvan perhettä kalvaa alakulo. Jotain puuttuu, mutta sitä ei heti pueta sanoiksi. Osin juuri se tekee Kesäkirjasta niin onnistuneen. Toisin kuin monessa alleviivatummassa elokuvassa, joissa asiat näyttämisen lisäksi myös kerrotaan, Kesäkirjan tekijät ovat valinneet runollisemman lähestymistavan.

Elokuvassa Sophia viettää kesää yhdessä isänsä ja isoäitinsä kanssa. Kesän alkaessa he saapuvat mökilleen saaristolaismaisemiin eivätkä oikeastaan tee mitään. Juhannustakin vietetään sateisessa säässä. Välillä tekemisen puute saattaa vaivata pikkutyttöä, mutta aina keksitään jotakin, oli kyse sitten veneretkestä majakalle tai puuhastelusta isoäidin kanssa.

Aika on elokuvassa oleellisesti läsnä: sen kulun näkee luonnosta ja eri tavoin kaikista elokuvan hahmoista. Kun kesä taittuu syksyksi, on itsestään selvää lukea se symbolistisesti myös lopuksi tai ainakin lopun aluksi. Jokaisesta lopusta kasvaa kuitenkin jonkin uusi alku, mikä myös elokuvasta välittyy ainakin henkisellä tasolla. Loppu ei ole aina surullista, vaikka se siltä vaikuttaisikin.

Kesäkirja on rakkaudenosoitus erityisesti kahdelle asialle: perheelle ja luonnolle. Luonto tuleekin oikeuksiinsa, sillä elokuva on kauniisti kuvattu filmille. Myös muut tekniset aspektit toimivat elokuvan musiikista lähtien.

Sophian roolissa elokuvadebyyttinsä tekevä Emily Matthews on roolissaan kuin kotonaan. Hän ei kalpene kahden konkarinäyttelijän, Glenn Closen ja Anders Danielsen Lien, rinnalla. Danielsen Lie onnistuu näyttämään isoja tunteita pienin elein, mikä ei aina hyviltäkään näyttelijöiltä onnistu.

Close puolestaan tekee koskettavan roolityön isoäitinä, joka viettää potentiaalisesti viimeistä kesäänsä. Rauha on sisäistetty. Rooli on kaikin puolin hillitympi kuin hänen karikatyyrimäinen hahmonsa Hillbilly Elegyssä, joka toi hänelle muutama vuosi sitten Oscar-ehdokkuuden.

Charlie McDowell on tehnyt kypsän elokuvan, joka juhlii arjen ja pysähtyneisyyden kauneutta. Aina ei tarvitse tehdä suurta, koska myös pieni voi olla taidokkaissa käsissä näyttävää. Suomen kesästä harvemmin nauttineena hän on löytänyt siitä olennaisen ja osaa kuvata sitä tyylillä.

Tove Jansson on Suomen kansallisaarre, ja on hienoa, että hänen teoksensa ovat päässeet kansainvälisestikin nyt isommin esiin. Suomikin on kulttuurimaa, jos sen halutaan olevan ja siihen satsataan.

Jesse Raatikainen

Kesäkirja -elokuvan traileri

YouTube video