Hollywood-legendan suurin haave ei koskaan toteutunut – Klassikkoelokuvan uskomaton tarina

Hollywood-legenda Kirk Douglas saavuttaa joulukuun 9. päivä kunnioitettavan 103 vuoden iän. Sen kunniaksi kerromme häneen liittyvän tositarinan, johon liittyy uskomattomia yhteensattumia.

Yksi lensi yli käenpesän Broadway-näytelmänä vuonna 1963. Kirk Douglas ja Joan Tetzel.

Kirk Douglas (s. 1916) oli Hollywoodin suosituimpia näyttelijöitä 1950- ja 1960-luvuilla. Hänen kenties tunnetuin roolinsa on pääosa elokuvassa Spartacus. Vaikka Douglas atleettisen ulkomuotonsa takia esitti usein sankareita, hän teki myös kunnianhimoisempia luonnerooleja, kuten Vincent Van Goghin rooli elokuvassa Hän rakasti elämää, josta hän sai Oscar-ehdokkuuden.

Douglas teki paljon muutakin kuin näytteli. Hän suunnitteli uransa tarkkaan ja toimi usein tuottajana projekteissaan.

Ken Keseyn romaani Yksi lensi yli käenpesän ilmestyi vuonna 1962. Romaani ei aluksi herättänyt juurikaan huomiota, mutta hyviä tarinoita etsivä Douglas kiinnostui siitä. Hän osti kirjan oikeudet tuoreeltaan ja palkkasi näytelmäkirjailija Dale Wassermanin sovittamaan sen näytelmäksi. Palkkiona Douglas antoi Wassermanille oikeudet kirjan näytelmäsovitukseen. Elokuvaoikeudet Douglas piti itsellään.

Douglas oli tyytyväinen Wassermanin näytelmätekstiin. Vuonna 1963 Yksi lensi yli käenpesän nähtiin teatteriesityksenä jossa Douglas esitti itse pääosaa, mielisairaalaan joutuvaa Randle McMurphya. Näytelmää esitettiin Bostonissa, ja siitä tuli suuri yleisö- ja arvostelumenestys.

Spartacus (1960).

Seuraava etappi oli New York ja Broadway. Kirjan kirjoittaja Ken Kesey oli paikalla ensi-illassa Douglasin kutsumana. Kirkin Michael-poika teki näytelmässä debyyttinsä näyttelijänä: hän esitti pikkuroolissa sairaala-apulaista.

New Yorkissa kriitikot eivät olleet kuitenkaan suopeita, vaan arvostelut olivat Douglasin kertoman mukaan murhaavia. Näytelmää esitettiin Broadwaylle viisi kuukautta puolityhjille katsomoille. Näytelmän esittäminen lopetettiin tammikuussa 1964. Douglas oli pettynyt.

Douglasin varsinainen päämäärä oli kuitenkin, että Yksi lensi yli käenpesän siirrettäisiin valkokankaalle, ja hän esittäisi elokuvassa pääosaa.

Douglas löysi elokuvalle sopivan ohjaajaehdokkaan hieman yllättäen Tšekkoslovakiasta. Hän matkusti Itä-Eurooppaan Yhdysvaltain hallituksen hyväntahdon lähettiläänä ja tapasi elokuva-alan opiskelijoita ja nuoria tekijöitä.

Tšekkoslovakiassa Douglasille esitettiin Miloš Formanin elokuvia, ja hän vaikuttui niistä. Hän myös tapasi Formanin, tuolloin uransa alussa olevan ohjaajan. Forman oli tehnyt vasta pari pitkää elokuvaa, mutta molemmat olivat herättäneet kansainvälistä huomiota. Douglas ajatteli, että Forman olisi juuri sopiva tyyppi ohjaamaan Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan.

Douglas kertoi Formanille, että hän omistaa erään mielenkiintoisen romaanin oikeudet ja voisi lähettää sen hänelle luettavaksi. Forman lupasi perehtyä asiaan. Päästyään takaisin Yhdysvaltoihin Douglas piti lupauksensa ja lähetti kirjan Formanille. Tšekkoslovakiasta ei kuitenkaan koskaan tullut minkäänlaista viestiä takaisin.

”Ajattelin, että Forman oli hyvin epäkohtelias mies”, Douglas kertoo omaelämäkerrassaan.

Vaikka Formanista ei kuulunut, Douglas yritti saada elokuvaprojektia eteenpäin.

Hän piti McMurphyn roolia loistavana, mutta yksikään iso elokuvastudio ei ollut kiinnostunut Broadwaylla flopanneesta näytelmästä.

Sinnikäs Douglas oli monta kertaa lähellä löytää rahoittajan elokuvalle, mutta joka kerta Dale Wasserman, näytelmäsovituksen kirjoittaja, tuli lakimiehineen väliin, sillä hänellä oli eri käsitys oikeuksista kuin Douglasilla. Asiaa käsiteltiin välimiesoikeudessa kahteen kertaan, ja kummallakin kerralla se ratkaistiin Douglasin eduksi. Vaikka Douglas voitti oikeusjutut, asia sai ikävää julkisuutta, ja rahoittajat vetäytyivät elokuvaprojektista.

Kului vuosia. Vuonna 1971 Douglasin pojasta Michaelista oli ehtinyt tulla suosittu näyttelijä televisiosarjan San Franciscon kadut ansiosta. Michael oli kiinnostunut myös tuottamisesta ja kysyi isältään, voisiko hän yrittää hankkia rahoitusta Yksi lensi yli käenpesän -elokuvalle. Kirk suostui, sillä hän oli turhautunut projektiin. Isästä ja pojasta tuli yhtiökumppaneita. Kirk toivoi Michaelin onnistuvan, sillä pääosa Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa oli hänen elämänsä suurimpia haaveita.

Ennen pitkää Michael onnistuikin. Suuret elokuvastudiot eivät kiinnostuneet, mutta tuottaja Saul Zaentz oli lähtenyt mukaan projektiin, ja budjetti oli saatu kasaan riippumattomista lähteistä.

McMurphyn rooli elokuvassa alkoi tuntua Douglasin mielestä todelliselta.

Michael Douglasilla oli isälleen sekä hyviä että huonoja uutisia. Tuotanto oli viimeinkin mahdollista aloittaa, mutta pääosa pitäisi antaa toiselle näyttelijälle. Kuuttakymmentä ikävuotta lähentelevä Kirk Douglas oli rahoittajien mielestä liian vanha. Rooli annettiin Jack Nicholsonille, josta oli tulossa siihen aikaan iso tähti.

Jack Nicholson teki Randle McMurphyn roolin tunnetuksi elokuvayleisölle.

Douglas oli valtavan pettynyt. Hän piti roolihahmoa omanaan. Hän oli löytänyt sen, luonut sen näyttämöä varten, ja seuraavaksi hänen piti esittää se valkokankaalla.

”Kuka sen ohjaa?” Kirk Douglas kysyi pojaltaan.

”Kuule isä, et varmaan ole tästä ohjaajasta koskaan kuullutkaan”, Michael vastasi. ”Se on tšekkoslovakialainen ohjaaja nimeltä Miloš Forman.”

Myöhemmin Forman ja Kirk Douglas kohtasivat kutsuilla, jotka pidettiin Douglasin luona sen jälkeen kun Forman oli palkattu ohjaajaksi.

”Herra Forman, te olette yksi hiton paskiainen!”, Kirk Douglas sanoi ensimmäisenä sanoinaan Formanille. Kaikki ympärillä hiljenivät.

Forman kysyi, mitä hän on tehnyt. Douglas selitti, että hän oli lähettänyt Formanille kirjan, eikä tämä ollut vaivautunut edes vastaamaan ja oli nyt innoissaan päästessään tekemään siitä elokuvan.

Forman tajusi sillä hetkellä, että kyseessä oli kirja, josta hän ja Kirk Douglas olivat puhuneet vuosia aikaisemmin. Douglas oli maininnut kirjan nimen, mutta Formanille se ei sanonut mitään, joten nimi ei pysynyt hänen mielessään. Forman oli kuitenkin odottanut postia Douglasilta jonkin aikaa, mutta hän oli tullut siihen johtopäätökseen, että Douglas oli ehdottanut asiaa hetken mielijohteesta ja unohtanut koko jutun tapaamisen jälkeen. Ei hän edes ihmetellyt asiaa. Kirk Douglas oli suuri Hollywood-tähti, ja hän oli tuntematon elokuvantekijä Itä-Euroopasta.

Mutta Kirk Douglas oli sittenkin lähettänyt kirjan. Postipaketti ei kuitenkaan koskaan mennyt perille. Se oli kadonnut postissa, tai mikä todennäköisempää, Tšekkoslovakian tulliviranomaiset olivat takavarikoineet epäilyttävän Yhdysvalloista lähetetyn kirjan.

Kirk Douglas oli pitänyt Miloš Formania epäkohteliaana, mutta Forman taas luuli, että Douglas ei ollut pitänyt lupaustaan.

Sekä isä että poika olivat toisistaan tietämättä päättäneet, että suurelle yleisölle tuntematon tšekkoslovakialainen ohjaaja oli paras tekijä Yksi lensi yli käenpesän -elokuvalle.

”Tuntui kuin kohtalo olisi puuttunut peliin”, Forman kirjoitti muistelmissaan.

Oscar-voittajat: Michael Douglas, Miloš Forman, Louise Fletcher, Jack Nicholson ja Saul Zaentz. Kuva: AOP

Kun elokuva oli valmis, sen vaikeudet jatkuivat. Michael Douglasin oli vaikea löytää sille levittäjää Yhdysvalloissa. Lopulta United Artists, iso elokuvayhtiö, joka ei ollut suostunut rahoittamaan elokuvaa, päätti ottaa sen levitykseen.

Elokuvasta tuli valtava menestys. Se voitti viisi keskeistä Oscaria, mitä ei ollut tapahtunut sitä ennen 41 vuoteen. Miloš Forman sai ohjaus-Oscarin. Michael Douglas ja Saul Zaentz saivat tuottajina parhaan elokuvan Oscarin. Jack Nicholson sai pääosa-Oscarin roolista, joka Kirk Douglasin mielestä olisi kuulunut hänelle. Lisäksi palkittiin Louise Fletcher parhaasta naispääosasta sekä Lawrence Hauben ja Bo Goldman käsikirjoituksesta.

Kirk Douglasille kokemus oli karvas. Hän kertoo kirjassaan, että hän ansaitsi Yksi lensi yli käenpesän -elokuvalla enemmän rahaa kuin millään elokuvalla, jossa hän on näytellyt. Hän olisi silti antanut joka pennin takaisin, jos olisi saanut esittää pääroolia.

Mikä on todennäköisyys on sille, että isä ja poika toisistaan tietämättä olivat kaikista maailman elokuvaohjaajista ajatelleet samaa suurelle yleisölle tuntematonta itäeurooppalaista tekijää? Sitä Kirk Douglas ei voinut käsittää.

”Millainen vedonlyöntikerroin tälle annettaisiin Las Vegasissa?”, Douglas kysyy elämäkerrassaan.

Jussi Huhtala