Syksyllä 2018 julkaistu, Mike Flanaganin kehittelemä The Haunting of Hill House -sarja nousi nopeasti yhdeksi Netflixin suosikkisisällöistä. Se kertoo seitsenhenkisen Cranen perheen tragedioiden värittämän tarinan kymmenen tunteikkaan sekä aidosti kauhistuttamaan onnistuvan jakson kautta. Perheenjäsenten kohtalot kietoutuvat synkkiä yliluonnollisuuksia sisällään pitävään Hill House -taloon lasten ollessa nuoria eikä talo suostu päästämään heitä otteestaan vielä lähes kolmen vuosikymmenenkään päästä. Sarjan tarina pohjautuu amerikkalaisen Shirley Jacksonin samannimiseen goottikauhuromaaniin vuodelta 1959, mutta se ottaa myös rohkean selkeästi omat ohjansa kerronnastaan.
Jacksonin romaanissa tyhjillään olevaan Hill Houseen saapuu paranormaaleista ilmiöistä kiinnostuneen tohtori Montaguen kutsumana kolme vierasta – Theodora, Luke ja Eleanor – jotka auttavat häntä havainnoimaan sekä kirjaamaan ylös talossa esiintyviä outouksia. Taloa kuvataan alusta alkaen pahaenteisyyden ja luotaantyöntävyyden ruumiillistumaksi, ja pian se alkaakin kietoa manipuloivia sormiaan vieraittensa ympärille.
Kaikki kirjan päähenkilöt voidaan nähdä myös heijastettuna sarjan hahmoihin. Steven Crane (Paxton Singleton/Michiel Huisman), perheen vanhin lapsi, perustuu tohtori Montagueen: hän kirjoittaa bestseller-kauhukirjan perheensä Hill Housessa kokemista yliluonnollisuuksista. Lisäksi tohtori Montaguen nimellä nähdään sarjassa myös erillinen terapeuttihahmo. Theodora Crane (Mckenna Grace/Kate Siegel) on suorasanainen, tarkkanäköinen ja herkkäaistinen nuori nainen molemmissa teoksissa. Luke (Julian Hillard/Oliver Jackson-Cohen) ja Eleanor (Violet McGraw/Victoria Pedretti) nähdään sarjan puitteissa Cranen perheen kuopus-kaksosina. Alkuperäisteoksessa he eivät ole sukua keskenään – kuten ei kukaan henkilöistä – mutta luonteenpiirteiltään heistä löytyy silti selkeitä yhtäläisyyksiä kirjan kuvauksiin. Luke on epäluotettava pikkurikollinen ja Eleanor kuuliaisen kiltti nuori nainen, jota Hill House kutsuu puoleensa erityisen vahvasti.
Muina sarjan avainhahmoina nähdään perheen toiseksi vanhin tytär Shirley (Lulu Wilson/Elizabeth Reaver), joka on saanut nimensä alkuperäiskirjailijan mukaan, sekä perheen vanhemmat Hugh (Henry Thomas/Timothy Hutton) ja Olivia Crane (Carla Gugino), jotka eivät pohjaudu suoraan kirjan materiaaliin. Olivian voidaan kuitenkin nähdä omaavan joitakin kirjan Eleanorin piirteitä, vaikka sarjalla onkin oma erillinen Nellie-hahmonsa.
Laajasta hahmokattauksesta huolimatta molemmissa teoksissa tarinan keskiöön nousee kuitenkin itse Hill House. Sarja käynnistyy lähes suoralla lainauksella kirjan aloituksesta Stevenin kertojaäänen kuvaillessa ruudulla näkyvää, yön hämäryydessä synkeänä seisovaa kartanoa. ”Hill House, järjetön paikka, seisoi vasten kukkuloitaan ja piti sisällään synkkyyttä. — Hiljaisuus lepäsi vankkumattomasti vasten Hill Housen puuta ja kiveä, ja mikä siellä kulkikaan, kulki yksin.” Molemmat teokset myös päättyvät tähän samaiseen lainaukseen juurruttaen näin talon roolin integraalisti tarinan ytimeen.
Hill Housea voidaan pitää kaiken synkän ja selittämättömän konkretisoitumana. Jo sen näkeminen nostattaa sekä kirjan että sarjan hahmoissa pintaan negatiivisten tuntemusten kavalkadin; he tuntevat surua, hermostuneisuutta, pelkoa, vihaa, epävarmuutta ja inhoa. Sarjassa hahmot myös yhdistävät lapsuutensa traumaattiset kokemukset taloon, mikä heijastuu heidän tulehtuneisiin nykypäivän väleihinsä. Talo on suuri ja sokkeloinen – hahmot harhailevat käytävillä ja kokevat selittämättömiä asioita kerta toisensa jälkeen. Kukaan heistä ei kuitenkaan täysin osaa pukea sanoiksi, eivätkä Jackson tai Flanagan tahoillaan kerro, mikä lopulta tekee talosta sellaisen kuin se on.
Juuri tämä Hill Housen painostavan luonteen selittämättömyys tekeekin teosten tarinoista niin vaikuttavat. Monet negatiiviset asiat ihmisten elämässä aiheutuvat sattumanvaraisesti ilman suoraviivaisia selityksiä. Sen vuoksi niiden pyörteisiin onkin myös helppo jäädä kiinni. Jackson käyttää tekstissään runsaasti lainausta Shakespearen Loppiaisaatosta (Twelfth Night), ”journeys end in lovers meeting”, minkä voidaan nähdä symboloivan Eleanorin alati voimistuvaa suhdetta Hill Houseen. Tämä kohtalokas yhteys on huomioitu myös sarjassa: Pedrettin esittämä Eleanor on ollut perheen lapsista vahvimmassa yhteydessä taloon myös koko aikuisikänsä näkemiensä kammottavien näkyjen kautta. Lapsuudessa alkaneet näyt ovat pitäneet häntä jatkuvassa kurimuksessaan ja lopulta johdattavat hänet takaisin niiden alkusijaan, Hill Houseen, jossa koko hänen tarinansa kehä nivotaan traagisen kekseliäästi yhteen. The Bent-Neck Lady nimeä kantava jakso jää varmasti kummittelemaan katsojiensa mieleen vielä pitkäksi aikaa television sammuttamisen jälkeenkin.
Eri mediamuodoistaan huolimatta molemmat The Haunting of Hill House -tarinat onnistuvat tuomaan kuluttajiensa eteen erityisen onnistuneet draamaa, tragediaa ja kauhuelementtejä yhdistelevät paketit. Flanaganin Netflix-sarja pitää katsojansa penkkinsä reunalla tummanpuhuvalla sävymaailmallaan, hienolla kameratyöllään (erityismaininta jaksolle Two Storms!) ja moninaisilla kummituksillaan (kohtausten taustoja kannattaa pitää koko ajan silmällä!) – unohtamatta toki myös vaikuttavaa dialogia. Jacksonin kirja, jota kauhugenren legenda Stephen Kingkin pitää mieltä järkyttävänä teoksena, puolestaan luottaa kerrontansa aukollisuuteen: lukijat pääsevät monesti yllättymään talon järjenvastaisuuksista ja uhkaavasti voimistuvasta otteesta yhtä paljon kuin kirjan hahmotkin.
Mikäli Halloween-viikon pimeät illat kaipaavat siis lisää kauhistuttavaa sisältöä, The Haunting of Hill House on takuuvarma valinta nostattamaan kylmiä väreitä ja aiheuttamaan säikähdyksen kiljahduksia, niin televisiosarjana kuin kirjanakin.