Matt Damonin uusi elokuva tuomittiin propagandaksi

10.10.2013 14:23

Vuoden 2009 Oscar-gaalassakin pärjänneen Milk-elokuvan menestyksen jälkeen Gus Van Sant on ohjannut romanttisen draaman Restless ja yhdessä James Francon kanssa My Own Private River -kunnianosoituksen River Phoenixille. Yhtä aikaa niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteen katsova, surullinen mutta toiveikas Promised Land on Milkin tapaan muutaman ihmisen toiminnan kautta nähtävä katsaus elämäntapaan ja siihen kohdistuviin uhkiin.

Yksi Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa sijaitsevan pienen maatalouspaikkakunnan uhkista saapuu kaupunkiin Matt Damonin ja Frances McDormandin tehotiimin muodossa.

– Hahmoni Steve Butler on nykyajan jokapaikan höylä. Hän on jättänyt lapsuutensa maatilayhteisön, koska kotikaupunki teki kuolemaa, Damon kertoo. – Hän muutti monen muun tapaan suurkaupunkiin mahdollisuuksien perässä. Nyt hänellä on hyvä työ ja hän tienaa mukavasti.

– Steve on suuryrityksen työntekijä, joka uskoo firmansa tuotteeseen. Hänellä ei ole huono omatunto menestyksestään. Hän on ollut tien päällä myyntihommissa, ja nyt hänelle aukeaa mahdollisuus johtotason tehtäviin, tarkentaa John Krasinski, joka yhdessä Damonin kanssa käsikirjoitti Promised Landin.

Tehdessään vuoden 1997 Will Hunting -elokuvaa Damonin kanssa Gus Van Sant paljasti tuottaja Chris Moorelle toiminta-ajatuksensa, jonka mukaan 95 prosenttia ohjauksesta on huolehtia sopivasta näyttelijämiehityksestä.

– Saimme mukaan varmaankin kaikki näyttelijät, jotka halusimme, Moore toteaa. – Sitten vain laskimme heidät valloilleen ja katsoimme, kun he tekivät hienoja asioita.

– Tosin jouduimme sovittamaan Hal Holbrookin kuvauspäivät hänen yhden miehen Mark Twain -esitystensä lomaan. Emme kuitenkaan epäröineet, sillä tiesimme Halin olevan täydellinen yhteisön omatunnon ääneksi.

Veteraaninäyttelijä suostui rooliin, koska hänestä elokuvassa oli muutakin sisältöä kuin pelkkää viihdettä.

– Mattin mukana olo oli plussaa, sillä ihailen häntä, Holbrook sanoo. – Hän on kypsynyt näyttelijänä, eikä hän tee itsestään numeroa.

Tärkeässä roolissa oli myös puvustaja Juliet Polcsa, jota Damon hyödynsi tehdäkseen hahmonsa ammattitaidosta sekä silmiinpistävää että hienovaraista. Bisnespiirien pukutapaamisista Butler asustaa itsensä pikkukaupungin asukkaan stereotyypiksi, mutta yhteisökokouksissa yhdistää vapaamuotoisuuteen liikemaailman auktoriteettia. Todellisen läsnäolon sijaan hän muuntautuu kuin liikemaailman kameleontti.

Van Sant pyrkii jokaisessa elokuvassaan höydyntämään kuvauspaikkakuntien ihmisiä, vaikka nämä eivät olisikaan ammattinäyttelijöitä. Promised Landissa tämä toi joukkokohtauksiin uskottavuutta ja elävyyttä päähenkilöiden työskentelyyn. Avustajia haettiin laajoilla avoimilla koekuvauksilla, ja lopulta tuotannossa työskenteli ekstroina noin 500 paikallista ihmistä, niin täysiä maallikoita kuin sikäläisiä näyttelijöitäkin.

Viimeisimmissä elokuvissaan Van Sant on ryhtynyt hyödyntämään ohjaajakollega Terrence Malickin usein käyttämää tekniikkaa, hiljaisia otoksia. Hiljainen otos tarkoittaa kohtauksen kuvaamista niin, että näyttelijät käyvät sen läpi ilman käsikirjoituksen dialogia. He tosin käyvät vuorosanansa läpi sisäisesti, mutta heidän on välitettävä tunteensa kasvoillaan ja kehonkielellään.

– Terry ehkä käyttää tekniikkaa hieman eri tavalla ja eri syistä kuin minä, mutta siitä on tullut minulle hyvin tärkeä työkalu, Van Sant toteaa.

Promised Land esittää kysymyksiä amerikkalaisista arvoista ja siitä miten ne ovat kehittyneet. Butler ja McDormandin näyttelemä Sue Thomason työskentelevät maakaasuyritykselle, ja ostavat sille louhintaoikeuksia. Yksittäiset maanomistajat ovat innoissaan jalkojensa alla olevista luonnonvaroista luvatuista korvauksista. Monia kuitenkin huolestuttaa maakaasun keräämisessä käytettävä vesisärötys, jonka seuraukset voivat pahimmillaan olla yhteisölle kohtalokkaat.

Elokuvaa on syytetty vesisärötyksen eli frackingin vastaiseksi propagandaksi, mutta tekijöiden tarkoitus ei ollut ottaa silmätikuksi jotain tiettyä teknologiaa, vaan kertoa yleisluontoinen tarina päätöksistä, joiden seurauksia ei aina pysty ennustamaan. Alun perin Butler ja Thomason työskentelivät tuulivoimalayritykselle, mutta lopulta päädyttiin maakaasuun ja vesisärötykseen niiden aiheuttaman ajankohtaisen kiistelyn vuoksi.

Kuviin nostettiin tietoisesti myös vesi, kallisarvoinen elämän edelletys, jota ei enää voi ottaa itsestään selvyytenä – ei myöskään pienessä kaupungissa, joka itsekin pyristelee pysyäkseen pinnalla.

– Laitoimme vettä kaikkialle mihin vain voimme. Farmeilla on lampia, lapset leikkivät letkuilla, Steve valelee kasvojaan vedellä, ja hän ja Sue kantava jatkuvasti vesipulloja. Farmeilla näkyy perämoottoreita, kertoo tuotantosuunnittelija Daniel B. Clancy.

– Elokuva kertoo ideaalien Amerikasta, ja miten se on tavoitettavissa tässä ja nyt, sanoo Krasinski.

– Matt ja minä olemme positiivisia ihmisiä. Elokuvamme sydämessä on usko, että asiat eivät ainoastaan voi parantua, vaan että pystymme tekemään sen vain pitämällä yhtä. Onneksi siitä päättäminen on vielä omissa käsissämme.

Jouni Vikman

Lisää luettavaa