Juoruileva elämäkertakirja paljastaa: Jack Nicholson käytti kokaiinia seksihuumeena

29.10.2014 11:55

Jack Nicholson oli 70-luvun suurin elokuvatähti. Hippiaikaa seurannut nihilismin kausi ruumiillistui rennon älykkäässä ja vapaamielisessä näyttelijässä, joka ihaili Marlon Brandoa ja Ranskan uutta aaltoa mutta vihasi televisiota.

Nicholson ehti yli 30-vuotiaaksi ja oli lähellä luopua näyttelemisestä ennen läpimurtoaan Easy Riderissa (1969), kertoo Marc Eliotin lähes tuoreeltaan suomennettu elämäkerta. Eliotin teoksen kiinnostavin anti avaa aikaa ennen Nicholsonin menestystä.

Nicholson aloitti elokuvauransa jo vuonna 1958. B-elokuvamoguli Roger Cormanin suojatti työskenteli elokuvien parissa paitsi näyttelijänä myös käsikirjoittajana ja ohjaajana. Nicholson oli aito cinefiili: Jean-Luc Godard ja muut uuden aallon ohjaajat hyväksyivät hänet seuraansa vuosia ennen kuin suurella yleisöllä oli aavistustakaan hänestä.

Valkokankaan kapinallinen on ollut kesyttämätön myös tosielämässä. Nicholson tunnetaan armoitettuna naistenmiehenä. Nautintoaineet tulivat kuvioihin jo varhain. Nuoruusvuosien punaviini, LSD ja mari vaihtuivat 70-luvulla kalliiseen kokaiiniin, jota Nicholson piti erinomaisena seksihuumeena.

Eliot nimeää Nicholsonin kuuluisia petikumppaneita ja tyttöystäviä Michelle Phillipsistä Joni Mitchelliin. Eliotin kirjan kovin väite on, että Nicholsonilla ja Meryl Streepillä oli suhde Karhiaisen (1987) kuvauksissa. Kovin vahvaa näyttöä Eliotilla ei tästä tosin ole.

Elämäkerta on hauska mutta juoruileva ja pintapuolinen. Eliotilla on vähän omaa sanottavaa. Hän lainaa näyttelijä-ohjaaja Henry Jaglomia muistuttaessaan Nicholsonin lahjakkuudesta: ”Jack oli enemmän kuin aikansa tuote. — [Hän] osasi oikeasti näytellä, ja kirjoittaa, ja tuottaa ja ohjata. Hän ei ollut tavanomaisella tavalla komea, — mutta hän oli ylivertainen luonnenäyttelijä.”

Niina Holm

Tähdet ★★★

Jack Nicholson. Kirjoittanut Marc Eliot. Suomentanut Petri Stenman. Kustantaja Like.

Lisää luettavaa