Ikoninen Hannele Lauri muistetaan lukuisista suomalaisista elokuvista ja tv-sarjoista. Yhteistyö Speden kanssa kattoi useita elokuvia sekä tietysti Spede Show’n (1984–87), jonka Naisen logiikka -sketsit ovat jääneet kaikkien mieliin. Myöhemmin tulivat suosikkisarjat Vesku Show (1988–91) ja Hynttyyt yhteen (1991–95), vuosikymmenten teatteriputken lisäksi. Kuitenkin vasta 70 vuotta on vain numero nosti hänet elokuvan päärooliin.
Korkeasta profiilista huolimatta Lauria ei tosiaan ole aiemmin nähty pitkän elokuvan pääroolissa. Johanna Vuoksenmaan uusi komedia 70 on vain numero korjaa virheen. Elokuvassa Lauri nähdään iskelmätähti Seija Kuulana, jonka suurimmat tähteyden vuodet alkavat olla jo takana päin.
– En ole nähnyt elokuvaa kuin sieltä täältä. Mä oon just tämmöinen, katson sen sitten salaa yksin! Lauri naurahtaa.
Vaikka takana on yli 70 elokuva- ja tv-tuotantoa, jännittäminen ja hermostuneisuus etukäteen ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Näyttämöllä jännitys väistyy ensimmäisten repliikkien jälkeen, mutta elokuvan tapauksessa vastaanottoa joutuu odottamaan pidempään – 70 on vain numeron piti saada ensi-iltansa jo yli vuosi sitten.
– Toivon, että yleisö löytää sen. Nyt on vaan huonot ajat ja siellä on paljon elokuvia jonossa, mutta toivon, että he jotka sen näkevät viihtyisivät ja tykkäisivät siitä.
Lauri muistelee kuvauspäivien olleen pitkiä mutta hauskoja. Elokuva kuvattiin pääasiassa hyvin helteisenä kesänä. Lauri kertoo, että joutui melkein jokaisen kohtauksen jälkeen juoksemaan uudelleen maskeerattavaksi ja seuraavaan peruukin- ja vaatteiden vaihtoon.
Lauri ylistää elokuvan koko työryhmää ja pisti merkille, että kaikki tuntuivat nauttivat projektista. Hän kuvaa kokemusta kaikin puolin ihanaksi.
– Pystyi olemaan läsnä ja tiesi, että saa kontaktin toiseen. Misa [Palander] on aivan ihana, tykkään hänestä ihan hirveästi. Ja Nousiaisen Mikosta. Nuorihan hän on, mutta toivottavasti hahmojen rakkaustarina näyttää uskottavalta. Tykkäsin näytellä myös Marja Packalénin kanssa, se oli todella helppoa.
Luottamus ohjaajaan
Lauri sanoo, että hänen oli helppo luottaa Vuoksenmaahan ohjaajana. Lauri kuvailee häntä loistavaksi henkilöohjaajaksi, joka osaa luoda oikeanlaisen tunnelman. Vuoksenmaa tietää mitä tahtoo ja saa näyttelijän yrittämään parhaansa. Hän huomasi jo elokuvan 21 tapaa pilata avioliitto (2013) kuvauksissa tekevänsä töitä tarkan ohjaajan kanssa.
– Tällä alalla on paljon, ikävä kyllä, joutunut kohtaamaan ohjaajia, jotka sanovat ”tuu tänne” ja ”mee tonne”. Ikävä kyllä teatterissakin tämmöisiä ohjaajia on. Rakastan sitä, kun ohjaaja ohjaa ja tietää mitä tahtoo. Johannan kanssa tiesi olevansa turvassa. Tietää, ettei hän anna minkään mennä läpi mihin ei itse usko.
Uransa parhaita ohjaajia Lauri miettii useamman hetken ja harmittelee, kuinka moni tärkeä nimi jää sanomatta. Kehuja tällä erää saavat ainakin Kalle Holmberg sekä Matti Kassila, jonka viimeisessä elokuvassa Kaikki pelissä (1994) Lauri näytteli.
– Matin tapa oli aivan ihana, hän oli vanha herrasmies, joka kutsui näyttelijän viereensä ja antoi hiljaa ohjeita. Hän todella arvosti näyttelijää. Lauri Nurkse on hyvä. Ehkä se johtuu siitä, että hän on itsekin näyttelijä. Teatterin puolella Pasi Lampela, joka omassa ”hulluudessaan” on aivan ihana. Hänkään ei päästä läpi mitään, johon ei usko, aivan loistava ohjaaja.
Lauri muistuttaa, että ala ei ole helppo. Näyttelijä joutuu aina aloittamaan työnsä alusta, kun uusi rooli tulee. Henkilökohtaisesti hän miettii roolihahmon kipupisteitä ja suhtautumista muihin. Milloin roolihahmo on varma, milloin heikoimmillaan. Lauri myöntää näyttelevänsä paljon myös intuitionsa varassa.
– Kun sanotaan, ettei näyttelijä ole koskaan valmis, niin ei ole. Mutta ei mielestäni ohjaajatkaan aina välttämättä, Lauri nauraa.
Musiikkia korville
Iskelmätähden rooli ei ollut täysin hyppy tuntemattomaan. Sen lisäksi, että Lauri luotti Vuoksenmaan käsikirjoitukseen, tietyt osat Seija Kuulasta hän löysi myös itsestään.
– Tiedän mitä on olla julkisuudessa. Esiintyessä ei voi näyttää vaikka olisi tapahtunut mitä ennen sitä. Pitää mennä lavalle ja tehdä parhaansa. Päätin, että en ota tästä mitään paineita, teen vain parhaani. Olihan siinä tuttuja aineksia, esimerkiksi julkisuus ja ikä. Se eroaa, että uutta rakkautta en kyllä etsi!
Lauri kertoo, ettei ole kummoinen laulaja vaikka pysyykin nuotissa, jos joku soittaa melodiaa. Joku voisi ajatella, että kaikkien julkkisten elämä on samanlaista, mutta Laurin mukaan näyttelijän ja muusikon julkisuutta ei voi verrata keskenään.
– Eihän näyttelijöiden julkisuus ole tuota luokkaa kuin muusikoilla, ei ole isoja konsertteja, levyjä tai radiosoittoa. Laulajahan minä en ole, siinä on Lea Lavenin ääni. Minun lauluni varaan tätä elokuvaa ei olisi missään nimessä voinut laskea.
Seija Kuulan ja Hannele Laurin välillä eroavaisuuksia löytyy paljon enemmän kuin yhtäläisyyksiä. Kuulalla ei esimerkiksi ole lapsia ja hän on yksinäinen, toisin kuin Lauri. Sitä hän ei tiedä, onko Vuoksenmaalla ollut mielessä joku tietty iskelmälaulaja roolia kirjoittaessaan.
– Johanna ei ole maininnut ketään iskelmätähteä nimeltä. Ehkä Seija Kuula on sekoitus useita iskelmälaulajia.
Itse Lauri kuuntelee musiikkia laidasta laitaan. Bob Dylan kuuluu suosikkeihin, ja kerran kesken Vesku Show’n kuvausten Lauri pääsi tapaamaan suuresti ihailemaansa Leonard Cohenia, kiitos siskonsa. Autossa sen sijaan soi aina iskelmä.
– Lempparini on Lauri Tähkä. Tykkään siitä pohjalaisesta kundista, joka antaa yleisölle kaikkensa. Tykkään myös Tuure Kilpeläisestä, ja jos puhutaan naisiskelmälaulajista, niin kyllähän se Paula on. On paljon muitakin, mutta kyllä joistain Koivuniemen vanhoista biiseistä tykkään.
Entä kumpi versio Aikuisesta naisesta uppoaa paremmin, Koivuniemen alkuperäinen, vai vanhan ystävän Vesa-Matti Loirin Vain elämää -versio muutaman vuoden takaa?
– Esittikö Vesku Aikuisen naisen?! Apua, en nähnyt sitä. Mun täytyy etsiä se.
Muutakin kuin äiti tai vaimo
Lauri on iloinen siitä, että naisten ei tarvitse enää näytellä vain vaimojen tai äitien rooleja. Roolityöt monipuolistuvat, ja se on kaikkien etu. Tosin olisi syytä kiinnittää huomiota myös näyttelijöiden ikäjakaumaan.
– Yhteen aikaan käsiteltiin ainoastaan kolmekymppisiä ja heidän ongelmiaan ja murheitaan. Nyt on tullut esimerkiksi Marja Pyykön tv-sarja Paratiisi ja elokuva Teräsleidit. Ajattele mikä ammattitaito vanhemmissa näyttelijöissä on. Väestökin on Suomessa tällä hetkellä vanhempaa.
Lauri ei osaa yksilöidä mistä se johtuu, että naiset on perinteisesti nähty sivurooleissa miehiä tukevina hahmoina. Kyse ei ole välttämättä seksismistäkään; elokuvamaailma on ollut Laurin mukaan jollakin tavalla pitkään miesten aluetta.
– Jos ajattelee esimerkiksi Spedeä, niin kyllähän nainen oli aina vähän toisarvoisempi. En osaa sanoa, mutta on upeaa, että ohjaajat ovat ruvenneet käyttää vanhempia näyttelijöitä. Miesnäyttelijöissä heillä ei niinkään ole ollut ongelmaa, vanhempia miesnäyttelijöitähän on käytetty paljon, mutta naisia ei. Nykyään trendi on sarjoissakin erilainen, mikä on hyvä asia.
Laurilla ei ole varsinaisesti enää tiettyä roolia, jonka haluaisi tehdä, mutta suurena rikoselokuvien ystävänä hän haluaisi olla mukana sellaisessa. Rikollisjoukon aivoina, ei niinkään tekijänä. Pääasia, että monipuolisia rooleja riittäisi. Ideaalirooli on sellainen, jossa katsojan pitää miettiä onko hahmo loppujen lopuksi vahva vai onko se vain osa puolustusmekanismia. Kuten Seija Kuulan hahmo.
– Ei ole mitään tiettyä roolia, ei ole jäänyt harmittamaan, että miksen saanut näytellä esimerkiksi Niskavuoren Hetaa. Se olisi ollut minun roolini. Tiedän, että olisi ollut, mutta silloin kun olin Helsingin Kaupunginteatterissa, siellä ei mennyt mikään Niskavuoren Heta. Tykkään näytellä vahvoja rooleja, mutta niissä pitää olla myös herkkyyttä.
Hän kertoo olevansa myös helpottunut, kun pääsi 63-vuotiaana pois teatterista ja sen päivärytmistä. Teatterinäyttelijällä ei Laurin mukaan ole paljoakaan omaa aikaa, ja aikataulutettu elämä käy pidemmän päälle hyvin raskaaksi. Päivällä harjoitukset, illalla näytös. Vaikka yleisön läsnäolo teki työstä palkitsevaa, teatterin tekeminen ei enää innostanut. Hän kokee saaneensa sieltä sen, minkä oli halunnutkin.
Yksi meistä
Elokuvat sen sijaan kiinnostavat teatterinkin edestä. Lauri kertoo katsovansa elokuvia ja tv-sarjoja paljon.
– Rakastan elokuvien katsomista. Katson niitä Netflixistä, HBO:lta ja Yle Areenasta. Yleensä katson ulkomaalaisia elokuvia. Olen tällä hetkellä innostunut kaikista meksikolaisista, espanjalaisista ja kolumbialaisista sarjoista ja elokuvista. Siihen näyttelemistapaan ja niiden temperamenttiin, joka on hyvin erilainen kuin meidän suomalaisten. Katson paljon myös dokumentteja. Viiden ja kuuden välissä ei saa soittaa, kun katon uutisia.
Lauri suosittelee esimerkiksi Netflixin rikossarjoja Veljeskunta ja Queen of the South, jotka ovat hänen mukaansa rankkoja mutta erittäin hyvin näyteltyjä. Myös Denzel Washingtonin tähdittämä The Magnificent Seven saa kehuja, vaikka länkkärit eivät yleensä Lauria innosta.
– Katson hirveästi elokuvia, aina iltasella, monesti yhteen asti yöllä. Rakastan elokuvia ja hyvin tehtyjä tv-sarjoja. On myös ihanaa, että suomalaiset alkavat olla kartalla ulkomaillakin. Ruotsalaiset ovat tehneet niin paljon parempaa koko ajan, sille ei mahda mitään.
Laurilla on myös vakivastaus siihen, ketä näyttelijää hän ihailee. Vaikka Suomessa on paljon hienoja näyttelijöitä, vastaus löytyy kauempaa.
– Joudun taas vastaamaan Al Pacino. Vasta katsoin Paholaisen asianajajan, ja se loppumonologi on aivan huikea. Sitä katsoessa ajattelin, että ei saakeli, haluan nähdä kun joku suomalainen tekee tuon saman. Ja Naisen tuoksu, Kummisedät, Scarface… Ja miten hän käyttää silmiään, pienin elein, tai jos saa raivokohtauksen.
Lauri vitsailee myös, että käyttäisi Oscar-voittajaa oppimateriaalina, jos saisi mahdollisuuden.
– Hänhän rakastaa Shakespearea. Looking for Richard on aivan upea. Olen aina nauranut, että jos olisin Teatterikoulussa opettajana, niin joka maanantai aloitettaisi kahdeksalta ja katsottaisi taas miten ajatus näkyy. Oppilaat ajattelisivat, että eikö tuo opeta mitään muuta kuin Al Pacinon elokuvia. Ja sitten siirrymmekin toiseen Pacinon elokuvaan…
Entä tulevaisuudessa? Ainakin Instagramin päivitystä ja rakkaan Nancy-koiran kanssa lenkkeilyä.
– Toivon, että töitä riittäisi, koska tykkään tehdä tätä työtä. En tiedä onko näyttelijä koskaan eläkkeellä. On jännä nähdä miten yleisö ottaa tämän elokuvan vastaan.
Teksti: Jesse Raatikainen
Kuvat: Johanna Vuoksenmaa, Dionysos Films