Saako tälle nauraa? Pikkupoika on Hitlerin kaveri

Natsi-Saksaan sijoittuva lapsinäkökulmainen elokuva kuulostaa väistämättä hieman raskaalta, mutta kun siinä onkin Hitler mielikuvitusystävänä, on asetelma jo aivan toinen. Tähän päälle vielä Taika Waititi ohjaajaksi, niin omalaatuisen komedian asetelma on taattu tuoreessa elokuvassa Jojo Rabbit.

Episodi jututti draamakomedia Jojo Rabbitin tähtiä, ja elokuvan ohjannut sekä Adolf-mielikuvitusystävää näyttelevä Taika Waititi kertoili elokuvan huumorista ja historianäkökulmasta. Nimihahmo Jojoa näyttelevä 11-vuotias Roman Griffin Davis ja ullakolla piilottelevaa juutalaista esittävä 19-vuotias Thomasin McKenzie oppivat kuvauksissa uutta natsi-Saksan maailmasta. Jojon äidin roolissa nähtävä Scarlett Johansson puolestaan oli heti kiinnostunut käsikirjoituksesta ja samastui suuresti roolihahmoonsa Rosieen.

Jojo Rabbit perustuu Christine Leunensin romaaniin Caging Skies vuodelta 2004. Waititi kertoo kirjan olevan elokuvaa synkempi ja että Jojo Rabbitissa on paljon elementtejä, joita kirjassa ei ole, kuten Hitler mielikuvitusystävänä.

– Tutustuin kirjaan vuonna 2010, kun äitini luki sitä ja kuvaili juonta Hitler Jugend -organisaation nuoresta pojasta, joka löytää äitinsä ullakolle piilottaman juutalaistytön. Poika ei ole koskaan ennen tavannut juutalaista, ja tyttö tuntuu hänen kotonaan asuvalta hirviöltä, Waititi kertoo.

Romaanissa Waititia kiinnosti se, kuinka poika lopulta ymmärtää olennon olevan ihminen, ja ohjaaja halusi laittaa tarinaan oman leimansa. Hän kertoo pyrkivänsä niin lähelle ihmisen todellista kokemusta kuin mahdollista yhdistämällä ihmisen arkielämässä esiintyviä komedian, draaman, tragedian ja kauhun elementtejä.

Hitlerinä pelleilyä

Taika Waititi on kotoisin Uudesta-Seelannista, ja hänellä on kiinnostava kulttuurinen tausta: hänen isänsä on maori ja äitinsä juutalainen. Hän kertoo tulevansa humoristisesta perheestä, millä on ollut suuri vaikutus hänen työhönsä. Samoin sillä, että asuessaan Saksassa vuosina 1997–99 hän näki sodan jäänteet ja havainnoi saksalaista huumoria.

– Isäni suku on alkuperäiskansaa, jota brittiläiset kolonialistit ovat sortaneet, kun taas äitini suku on Venäjän juutalaisia, jotka pakenivat 1900-luvun alussa Uuteen-Seelantiin. Molemmilla puolilla sukuani on sinnikkyyttä ja selviytymistä mutta myös huumoria ja tarinankerrontataitoa, Waititi selittää.

Jojo Rabbitissa korostuu Waititin omalaatuinen huumori, jonka hän kertoo olevan peräisin uusiseelantilaisesta, arkipäiväisestä komediasta. Ohjaaja kertoo nauraen, että Uudessa-Seelannissa ei ole paljon tekemistä, joten on etsittävä huvittavia asioita, ja koska ei ole paljon nähtävää, on löydettävä keino nähdä maailma huumorin kautta.

– Siksi keskitymme tylsiin asioihin, joista puhumme ja puhumme, kunnes niistä tulee hauskoja. Tällaista on havaittavissa uusiseelantilaisessa komediassa, jossa on lisäksi sekoitus brittiläistä ja yhdysvaltalaista komediaa, Waititi selittää.

Oman huumorinsa Waititi kertoo tulevan asioiden havainnoinnista ja kysymysten esittämisestä. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä hänen huumoriaan, mutta ohjaaja sanoo nauraen, että lopulta ihmiset ymmärtävät, sillä jotkut ovat vain hitaampia vitsin oivaltamisessa. Hän kuitenkin luottaa komedian perussääntöön: selitetty vitsi on pilattu vitsi.

– En yritä olla shokkitaiteilija tai synnyttää kiistaa. Ei silti haittaa, jos sellaista syntyy, vaikka se ei tarkoitukseni olekaan. Tarkoitukseni on kertoa hyvä tarina, ja mielestäni komedia on tärkeä väline kiihkoilua ja diktaattoreita vastaan. Jo 80 vuotta sitten Charlie Chaplin julkaisi Diktaattori-elokuvansa, joten komedian keinoin kiusaajien kimppuun hyökkäämisellä on pitkät perinteet.

Waititi ei halunnut tehdä Jojo Rabbitin natseista sympaattisia, mutta heidän joukossaan on pohjimmiltaan sympaattisia hahmoja, kuten Sam Rockwellin esittämä kapteeni Klenzendorf. Voisi luulla olevan arveluttavaa näytellä Hitleriä, mutta Waititi kertoo, ettei hirmuhallitsijan näytteleminen huolettanut häntä, sillä elokuvan Hitler ei ole todellinen. Hitlerin asussa Waititi kertoo tunteneensa olonsa pelleksi ja pohtineensa miten häntä voi ottaa tosissaan siltä näyttäessään ja esiintyessään kymmenvuotiaan mieli aikuisen kehossa.

– Hänellä ei ole todellisen Hitlerin kanssa muuta yhteistä kuin viikset ja hassu asu. Sitä paitsi haluan olla elokuvamaailman paha poika, joka ravistelee asioita hienoa tarinaa kertoessaan. Näin ollen ei ollut riskiä, että olisin mennyt liiallisuuksiin tai olisin tehnyt jotain minkä voisi nähdä loukkaavana, Waititi selittää.

Askel kohti tietoisuutta

75 vuotta natsi-Saksan tapahtumien jälkeen fanaattisuus, antisemitismi ja suvaitsemattomuus ovat yhä voimakkaina ympärillämme, joten natsi-Saksaan sijoittuva elokuva on yhä ajankohtainen. Scarlett Johanssonin mukaan Jojo Rabbitissa kaksi nuorta kohtaa pelkonsa, eivät vain toisiaan kohtaan vaan myös tuntematonta kohtaan heidän pystymättä itse kontrolloimaan elämäänsä. Voidakseen jatkaa eteenpäin lapset luovat mielikuvitusleikin, joka auttaa heitä prosessoimaan sen, mitä maailmassa on meneillään.

– Tarina tuntuu vaikuttavalta, siinä on paljon toivoa, ja elokuva näyttää, että jos lapset pystyvät suvaitsevaisuuteen ja empatiaan, niin miksi emme me aikuisetkin. Elokuva osoittaa vaikuttavalla tavalla, miten tärkeää on olla myötätuntoinen toista kohtaan, Johansson maalailee.

Waititi tuo esille, että 41 prosenttia yhdysvaltalaisista ja 66 prosenttia milleniaaleista ei ole kuullut Auschwitzista. Hänen mielestään on huolestuttavaa, jos sen ja Treblinkan kaltaiset paikat unohtuvat eikä historiasta opita. Hänestä pitäisi jatkaa noista tapahtumista kertomista ihmisille, jotta historia ei toistaisi itseään. Waititi kertoo elokuvan olevan pieni askel kohti tietoisuutta sokean seuraamisen vaaroista ja sanoo, että on etsittävä uusia keinoja kertoa samoja tarinoita uudelleen. Ohjaaja selittää, että suuri osa elokuvan dialogista on tarkoituksella nykyaikaista, sillä hän halusi tarinan tuntuvan siltä kuin se voisi tapahtua nyt, jotta nuori yleisö katsoisi elokuvan. Hän pohtii, että jos emme pidä varaamme, tarinasta tulee muutenkin nykyaikainen.

Elokuvan 11- ja 19-vuotiaat näyttelijät ovat oppineet koulussa toisesta maailmansodasta ja holokaustista, mutta he kertovat Jojo Rabbitin täyttäneen aukkoja, joita koulussa opitussa ei tullut ilmi.

– Koulussa opitaan faktat; mitkä olivat sodan rakenne, syyt ja seuraukset, mutta en tiennyt millaista ihmisten arkielämä oikeasti oli tuona historiamme hirviömäisenä aikana, juutalaisnuorta näyttelevä Thomasin McKenzie kertoo.

McKenzien mielestä oli tärkeää olla mukana elokuvassa, koska teos on muistutus menneisyydestä, jotta se ei toistuisi. Hänen mielestään elokuva on nuorillekin helposti lähestyttävä, sillä vaikka natsi-Saksan aikakaudessa on paljon vihaa ja pelkoa, on Jojo Rabbitissa myös paljon huumoria, toivoa ja iloa. Elokuvan kautta nuoret voivat oppia asioita ja se voi toimia väylänä asioista keskustelemiselle.

– En ennestään tiennyt Hitler Jugendista, mutta aloin tutkia asiaa ja katsoin dokumentteja aiheesta. Minusta oli pelottavaa, kuinka natsit aivopesivät ja manipuloivat viattomista lapsista psykoottisia robotteja, Jojon roolissa nähtävä Roman Griffin Davis lisää.

Waititi on työskennellyt ennenkin lapsinäyttelijöiden kanssa esimerkiksi vuonna 2016 ilmestynyttä seikkailudraamaa Hunt for the Wilderpeople tehdessään. Hänellä on tapana roolittaa lapsia, jotka ovat mahdollisimman lähellä roolihahmon ikää, jotta lapsi voi olla enemmän oma itsensä vuorosanoja sanoessaan. Molemmat Jojo Rabbitin nuoret tähdet löytyivät perinteisten koe-esiintymisten kautta.

– Roman on uskomattoman herkkä, tunteellisesti kypsä ja tunnetasolla muihin ihmisiin kytköksissä. Nämä ovat juuri niitä piirteitä, joita halusin Jojolle, sillä hän ei ole syntyjään natsi. Thomasin puolestaan on uskomaton näyttelijä, hän on kotoisin kotikaupungistani Wellingtonista ja hänen vanhempansa ovat ystäviäni. Tajusin hänen olevan niin hyvä näyttelijä vasta nähtyäni hänet Leave No Trace -elokuvassa, Waititi kertoo roolitusprosessista.

Roman kertoo olleensa koekuvauksissa elokuvaan Le Mans 66 – täydellä teholla, kun hänen äitinsä ystävä kysyi, oliko hän koekuvauksissa Jojo Rabbitiin. Poika päätti sen myötä hakea Waititin elokuvaan.

– Koulun jälkeen minulla oli 20 minuuttia aikaa opetella kohtaus Jojo Rabbitista, ja minulle oli epäselvää, että oliko näyttelemäni lapsi natsi vai ei. Esiintymisessä lauoin vain vuorosanoja, jotka eivät edes menneet oikein, mutta yllättäen he pyysivät minua esiintymään uudelleen, ensimmäisen elokuvaroolinsa näyttelevä Davis naurahtaa.

Kilttien esimerkki

Scarlett Johanssonin roolihahmo, natseja vastustava Rosie pyrkii pitämään poikansa Jojon elossa antaessaan tämän sulautua osaksi ohjelmaa, joka edustaa kaikkea, mitä Rosie itse vihaa. Johansson kertoo, kuinka pelottavaa oli tehdä kohtaus, jossa äiti katsoo lastaan ja tajuaa tämän edustavan kaikkea vihaamaansa ja kuinka äidin pinna katkeaa.

– Samastuin suuresti naiseen, joka yrittää pitää kotinsa elossa, kun missään muussa ympärillä ei ole mitään järkeä, kuinka hän yrittää suojella lastaan hinnalla millä hyvällä, Johansson kertoo.

Alun alkaen Johansson kertoo päätyneensä elokuvaan niin, ettei löytänyt käsikirjoitusta vaan se löysi hänet. Johansson tiesi Waititin yhteisten kavereiden ja ”Marvel-perheensä” kautta, mutta ei silti ollut varma yrittikö itse vakuuttaa tämän antamaan roolin itselleen, vai yrittikö Waititi vakuuttaa Johanssonin osaksi elokuvaa.

Infinity Warin kuvauksissa Chris Hemsworth kertoi Taikalla olevan upea käsikirjoitus. Tulin uteliaaksi, luin sen ja vakuutuin tarinan ainutlaatuisuudesta. Hahmojen voima on heidän haavoittuvaisuudessaan, ja halusin kovasti olla mukana tekemässä elokuvaa, sillä rakastuin Rosien hahmoon, Johansson selittää.

Johansson kertoo Waititin kirjoittaneen elokuvan vuonna 2011, eikä sen ironia hänen mukaansa ole kadonnut elokuvan julkaisuun tullessa, vaan se vaikuttaa yhä ajankohtaisemmalta. Johansson on itse juutalainen, ja hän kertoo kohdanneensa antisemitismiä, jota hänen mukaansa on olemassa nyt enemmän kuin koskaan hänen elämänsä aikana. Hänen mielestään on pelottavaa, että Yhdysvaltojen presidenttinä on globaalisti vaikuttava ilkeä kiusaaja, jolla ei vaikuta olevan empatiakykyä. Johanssonin mukaan voi joko liittyä pelosta joukkoon tai taistella vihaa vastaan rakkaudella, yhtenäisyydellä ja myötätunnolla.

Taika Waititi kertoo, että maailman muuttamiseen on yksinkertainen keino: on oltava mukava ja kiltti, jotta lapset näkevät sen ja alkavat kopioida sitä ja ovat aikuisinakin mukavia ja kilttejä.

– Pohjimmiltaan elokuvani yrittää jakaa toivon, suvaitsevuuden ja hyväksynnän sanomaa ja rohkaista ihmisiä rakentamaan siltoja. Haluan elää monikulttuurisessa maailmassa, sillä olisi tylsää, jos olisi vain yhdenlaista kulttuuria, ihmisiä ja ruokia. Haluan ihmisten näkevän Jojo Rabbitin ja ymmärtävän, että olemme kaikki samanlaisia, vaikka uskomme eri asioihin ja näytämme erilaisilta. Kaikki kuitenkin haluamme samaa: ruokaa, suojaa, onnea ja rakkautta. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa.

Waititi lisää vielä haluavansa tulevaisuudessa sekä ohjata että näytellä. Seuraavan projektinsa hän vahvistaa olevan Star Wars -sarja The Mandalorian.

– On hienoa, että voin tehdä vaikkapa yhden jakson, joten se ei verota minua niin paljon. On myös hauska puuhata stormtroopersien kanssa.

Ensi vuoden Thor: Love and Thunder -elokuvan käsikirjoitusluonnos on valmis, ja loppuvuodesta Waititi kuvaa Michael Fassbenderin kanssa jalkapalloaiheisen elokuvan Next Goal Wins. Ehkä yllättävää Waititilta, mutta hän pitää jännityksestä eikä halua toistaa itseään. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.


Teksti: Kirpi Uimonen, Beverly Hills
Toimitus: Miia Hartikainen
Kuvat: Kimberley French, Larry Horricks / Twentieth Century Fox

Aiheeseen liittyvät elokuvat