Suuna päänä – ja muina ruumiinosina: Ryan Reynolds kertoo uudesta Deadpoolista

Amerikkalaiset rakastavat tilastoja, ja elokuvien saralla tarkkaillaan mitä mitättömämpiäkin laskureita. Silti Deadpoolin pelkästään Pohjois-Amerikan ensi-iltansa aikana vuonna 2016 rikkomat yli 30 ennätystä ovat vaikuttava suoritus korkealla ikärajalla varustetulta elokuvalta, jolle ei niin suurta suosiota odotettu. Kun 58 miljoonalla dollarilla tuotettu elokuva kerää budjettinsa takaisin muutaman päivän sisällä päätyen maailmanlaajuisesti yli 780 miljoonaan lipunmyyntidollariin, on jatko-osa vain ajan kysymys. Hahmoa vuosia valkokankaalle puuhannut Ryan Reynolds kertoo uutuudesta.

Deadpoolin sydämenasiakseen ottanut Ryan Reynolds oli alusta alkaen toiveikas jatkon suhteen ja oli jo varautunut siihen.

Rhett [Reese], Paul [Wernick] ja minä olemme olleet ystäviä melkein kymmenen vuotta, joten heittelimme ideoita ja tarinoita ja kaikenlaista sekalaista jo Deadpoolia kuvatessamme. Siinä vaiheessa se oli vielä kuutamossa unelmointia. Mutta jo ensi-iltaa edeltävinä viikkoina tuli selväksi, että elokuva avaisi sellaisilla luvuilla, että studio olisi tarpeeksi tyytyväinen näyttääkseen jatkolle vihreää valoa. Ja sitten, ensi-iltaviikonloppu oli… ei voi sanoa muuta kuin hullu. Siinä vaiheessa aloimme vakavissamme työstää uutta elokuvaa, Reynolds muistelee.

Ennätyksiäkin tärkeämpää kolmikolle oli se, että menestys toi nenänvartta pitkin katsotulle elokuvalle uutta arvoa, ja se kelpuutettiin ”oikeaksi” supersankarielokuvaksi muiden joukkoon. Deadpool on ensimmäinen supersankarielokuva, joka on päässyt parhaan elokuvan ehdokkaaksi Golden Globen -gaalassa. Reynoldskin huomioitiin näyttelijäkategoriassa.

– Olin yrittänyt saada elokuvaa tehtyä lähes 11 vuotta. Sellaista avausta ei juuri koskaan tapahdu tämän budjetin elokuvalle. Sehän oli vain murto-osa useimpien supersankarileffojen budjetista. Jopa Deadpool 2:n budjetti on paljon pienempi kuin isoilla Marvel-jyrillä. Joten se oli kieltämättä hieno hetki, jota oli hieno juhlia koko porukalla.

Reynoldsin mukaan oli toisaalta myös puolensa sillä, että Deadpoolia ei pidetty varteenotettavana tekijänä.

– Teimme sen tavallaan tyhjiössä ilman ulkopuolista ohjausta tai muita häiriötekijöitä. Pystyimme vapaasti tutkimaan metatasoja ja rikkomaan neljättä seinää, mikä auttoi luomaan yleisöön sellaisen yhteyden, joka yleensä ei ole mahdollista supersankarileffassa, hän toteaa.

 

Kunnia sille kelle se kuuluu

Nyt ennakkopaineet olivat kovemmat. Pienistäkin vuodetuista yksityiskohdista tehtiin isoja uutisia. Reynolds, Wernick ja Reese pyrkivät kuitenkin toimimaan kuten aikaisemmin.

– Halusimme pitää kiinni opinkappaleestamme, että Deadpool on periaatteessa fanien omaisuutta. Fanit tekivät ensimmäisen elokuvan mahdolliseksi, ja heille me teimme kakkostakin. Se oli johtotähtemme, kun ryhdyimme esituotantoon ja kirjoitusprosessiin. Tietty teimme sitä yhtä lailla itsellemme. Se oli vielä hauskempaa kuin ykkösessä, koska Deadpool 2:ssa meillä ei enää ole rasitteena usein hankalaa alkuperätarinan kertomista, joka yleensä on vain asioiden selittämistä, Reynolds kertoo.

Tällä kertaa Reynolds on merkitty myös yhdeksi käsikirjoittajaksi. Itse hän sanoo vastanneensa suurin piirtein samasta määrästä tarinaa ja dialogia kuin ensimmäisessäkin.

– Kreditointi oli enemmän Rhettin ja Paulin kuin minun aikaansaannosta. Heistä me olimme tiimi, joka teki tämän yhdessä. Tietyllä tavalla ajatellen antaisin puolestani heille näyttelijäkrediitin, jos se olisi lakikirjojen mukaan mahdollista. He ovat yhtä lailla osa valkokankaalla näkyvää Deadpoolia kuin minäkin. Tietysti myös ohjaaja Dave Leitchilla on valtava osuus siinä. Sinänsä hassua: kun elokuva menestyy, pääosanesittäjä saa usein kaiken kunnian. Ja joskus, kun elokuva floppaa, pääosanesittäjä… saa taas kaiken kunnian. Kumpikaan ei oikeastaan ole oikeutettua. Kun Deadpool teki mitä teki ja mielestäni onnistui yllättämään elokuva-alan, oli helppoa – jopa laiskaa – tulkita asiat niin, että se oli minun ansiotani. Se oli kaikin tavoin ryhmätyötä. Lähes kaikki päätökset tehtiin porukalla. Aina markkinointiin ja Foxin markkinointi-ihmisten kanssa työskentelyyn asti. Viikottaisissa kokouksissa käytettiin valtavasti aikaa ja energiaa, jotta kaikki näyttäisi hetken mielijohteessa toteutetulta.

Kirjoittamisen ja pääosan esittämisen lisäksi Reynolds toimii myös tuottajana. Hänen on pakko myöntää, että urakointi nielaisi käytännössä hänen koko elämänsä.

– Minulla ei ollut edes ylellisyyttä käyttää ylijäänyttä aikaa uusien ideoiden ja projektien kehittämiseen kuten elokuvaa tekevillä näyttelijöillä yleensä on. Olen keskittynyt puhtaasti Deadpoolin tekemiseen. Kaikki muu aika on pyhitetty perheelleni, sitä varten varaan aina tilaa. Mutta tuottajuus, näytteleminen, kirjoittaminen… kaikki tavallaan nivoutuu yhteen. Tiedän miten Deadpoolia näytellään ja miten hänet esitellään valkokankaalla. Toisessa elokuvassa halusin varmistaa, että Cable saa kunnollisen esittelyn ja näytetään yleisölle niin, että hän edustaa sarjakuvien Cablea parhaalla tavalla.

– Joten kalenterini on täynnä, ja usein joudun tarpomaan vähemmän seksikkäissä mutavelleissä kuten miettimässä miten jokin toimintakohtaus toteutetaan niin, että budjettimme riittää ja rahaa jää kaikkeen muuhunkin haluamaamme. Rehellisesti sanottuna: usein olemme toimineet studion selän takana ja kuvanneet asioita, joita he eivät välttämättä ole hyväksyneet mutta joita olemme piilottaneet budjettiin omaksi iloksemme! Rakastamme tätä hommaa, mutta kieltämättä se nielee koko elämäni ja syljeskelee sen palasia esituotannosta jälkituotantoon ja kaikkeen muuhun kivaan siinä välissä.

Varasta parhailta

Maailma on parissa vuodessa muuttunut. Deadpool on hauska hahmo, mutta hän ei ole kovin… tiedostava vuoden 2018 mies. Reynolds ei osaa sanoa onko hahmo kasvanut sitten viime näkemän.

– Hän on rikkinäinen, ärsyttävä pelle, joka haluaisi olla parempi ihminen. Se toimii elokuvassa ja on hauskaa, koska Deadpoolin mokat ovat hillittömiä ja tapahtuvat yleensä muiden ihmisten kustannuksella. Hahmon näyttelemisen hauskimpia puolia on, että hän on oikeastaan idiootti, tähti selostaa.

– Kun näyttelee mokailijaa, jolle sallitaan aika ajoin loukkaavuus ja väärien asioiden sanominen juuri väärällä hetkellä, se antaa huikeita taiteellisia vapauksia. Eikä hän edes ole kovin vihainen itselleen, koska päivän päätteeksi hän on isommassa perspektiivissä hyvällä asialla. Ainakin hän haluaisi olla.

Reynolds vertaa, että jos Deadpool oli rakkaustarina, Deadpool 2 on perhe-elokuva.

– Hän haluaa maailmassa paikan, jossa hän ei ole sooloilija. Hän jopa puhuu siitä elokuvassa. Samalla hänellä on itsekeskeisyyden ja hajamielisyyden lahja. Usein hän unohtaa fokuksensa, mikä aiheuttaa kaaosta hänen ympärillään. Nyt se tavallaan myös johtaa hänet kontrolloimattomaan syöksykierteeseen. Mikä taas ruokkii hänen tarvettaan luoda perhe ja oma paikka. Eli olisiko hän siis kasvanut JA kutistunut? On hyvin tyypillistä, että mukaudumme vähän liiaksikin paikkaamme maailmassa ja mielestäni niin on käynyt Deadpoolillekin. Se johtaa tiettyihin tragedioihin, jotka patistavat hänet oikaisemaan asioita.

– Voi kuulostaa oudolta, mutta varastimme tarinaan ja vääjäämättömään loppuratkaisuun paljon Pixarin toimintatapoja. Halusimme samanlaista tunnetta siitä, että maailmassa on taikuutta ja toivoa. Me vain paketoimme sen anarkistiseen tyyppiin, joka on oma pahin vihollisensa ja käytännössä kampittaa itseään niin paljon kuin mahdollista.
Reynoldsin mukaan siitä ei synny pelkästään hupia vaan myös draamaa.

Deadpool 2:ssa on mielestäni enemmän tunteellisuutta, johon Deadpoolkin pystyi parhaimmillaan. Halusimme, että sen sydämessä olisi jotain todellista ja tärkeää – ei ehkä yhteiskunnallisessa mielessä, mutta tärkeää ainakin hahmoille. Se resepti on mielestäni toiminut hyvin meidän kannaltamme.

Pixar ei välttämättä ole ensimmäinen asia, jota ajattelee Deadpoolin yhteydessä…

– Emme haluakaan ihmisten ajattelevan Pixaria, mutta napsimme heiltä vinkkejä, Reynolds nauraa. – Meistä on hienoa miten he käsittelevät hahmojaan niin, että jokaisen tarina on suunniteltu ja sille on lopputulema. Jokaisella on kaarensa riippumatta hahmon tärkeydestä. Sen Pixar tekee upeasti, ja siihen mekin tähtäsimme.

Metsästäjä ja metsästettävä

Deadpool 2:ssa nähdään tuttujen hahmojen ohella useita uusia tuttavuuksia. Heistä merkittävin on aikamatkustava soturi Cable. Häntä näyttelee parhaillaan Avengers: Infinity War -elokuvan Thanos-pahiksenakin nähtävä Josh Brolin.

– Josh on käytännössä 300 kiloa lihasta 90 kilon kropassa. Hänessä on läsnäoloa, painokkuutta, jotain ajatonta. Sinänsä ironista ajatellen, että hänen hahmonsa on aikamatkustaja… Cable tuo elokuvaan jotain oleellisen tärkeää, koska Deadpool on sydämessään 16-vuotias pentu ja hän tarvitsee aikuisen läsnäoloa. Sitä Cable edustaa, vaikka hänenkin moraalinsa on joustava, ja hahmo tasapainoilee köydellä konnan ja sankarin välillä koko elokuvan ajan, Reynolds kuvailee.

Ainakin sarjakuvissa kaikki X-Force-ryhmään päätyvät supertyypit ovat edes jossain määrin moraalisesti joustavia ja anarkistisia.

– Siksi Deadpool elääkin omassa kuplassaan: koska kaikki muut supersankarit ovat valitettavasti, tai siis onneksi, hyveellisiä. Heillä on korkeat ihanteet ja järkähtämätön moraalinen kompassi, ja siksi he aina päätyvät tekemään oikein. Deadpoolista, Cablesta ja Dominosta ei aina tiedä tekevätkö he moraalisesti oikeita asioita. Heitä kiinnostaa eniten lähinnä omien asioidensa ajaminen.
Cable erityisesti on järkähtämätön tavoitteissaan.

– Hän tuijottaa maaliinsa silmää räpäyttämättä. Hän on palannut ajassa taaksepäin toteuttaakseen yhden asian, eikä hän välitä mistään muusta tai kenestäkään, joka sattuu osumaan hänen tielleen. Hän aikoo toteuttaa suunnitelmansa vaikka se tappaisi hänet tai kaikki hänen ympärillään. Se luo jännitettä ja vaarantunnetta, jota Josh lapioi rooliin roppakaupalla. Hän on vaarallinen oikeassa elämässäkin. Ei niin, että hänellä olisi pahat mielessä, mutta hän on hyvin intensiivinen tapaus. Samalla hän voi murjaista vitsejä siinä missä kuka tahansa muukin. Monet eivät sitä tiedäkään, mutta Joshilla on improvisaatiotaustaa, joten hän pystyy heittäytymään virran vietäväksi. Cable onkin vastuussa joistakin leffan isoimmista nauruista – eikä se tapahdu hahmon kustannuksella. Hän on valtavan hauska, koska hän on niin kuiva ja vakava.

Cablen tähtäimessä on ”The Kid”, 15-vuotiaan Julian Dennisonin näyttelemä mutantti.

– Julian on ainut, jota ajattelin rooliin. Olen Taika Waititin kaveri, ja hänen Hunt for the Wilderpeople -elokuvansa on yksi parhaita koskaan näkemiäni. Julian on yhtä aikaa hieman vaarallinen mutta samalla sydäntäsärkevä, se on hänen supervoimansa. Tarvitsimme juuri sellaisen hahmon, joka herättää yleisössä ristiriitaa riippumatta siitä puhuuko hän vai onko vain hiljaa kameran edessä. Kid on haukannut aivan liian ison palan ja valinnut tien, joka on äärimmäisen tuhoisa. Samalla yleisö tuntee empatiaa häntä kohtaan ja toivoo jonkun pelastavan hänet. Hän on Cablen ja Deadpoolin konfliktin ensisijainen syy. Julianin oli siis osuttava suorituksessaan hyvin pieneen maaliin, ja hän teki sen joka kerta. Olen todella, todella, todella tyytyväinen hänen suoritukseensa.

 

Vieraat varastavat show’n

Edellä jo mainitun Dominon supervoima on varmaan hankalin mahdollinen elokuvalliseen muotoon siirrettäväksi. Juuri siitä Reynolds piti.

– Hän kontrolloi todennäköisyyksiä, eli käytännössä hän on onnekas. Se on outo, vaikea asia kääntää valkokankaalle konkreettisessa muodossa. Meistä oli hauska leikitellä sillä ja Deadpoolin näkemyksellä, ettei onni ole supervoima, josta olisi hyötyä vaarallisessa tilanteessa. Ellei kyseessä sitten ole harvinaisen tiukka kiinalainen pai gow -dominouhkapeli.

– Dominoa on hauska katsoa, koska hahmo, joka uskoo täysillä, että kaikki mitä hän tekee onnistuu, on valtavan elokuvallinen. Domino heittäytyy vaarallisiin tilanteisiin kuin olisi Matthew McConaughey hyvänä päivänä. Kaikki on hyvin. Kaikki luonnistuu. Kaikki on ok. Edes hänen pulssinsa ei kiihdy. Se luo kontrastia kaikkiin pelottaviin tilanteisiin, koska näyttää kuin hänellä olisi homma hanskassa, vaikka hän vain ajaa omia etujaan. Hän sujahtaa täydellisesti X-Forcen taskuun.

Hahmoa näyttelee Atlanta-sarjasta ja Geostorm-elokuvasta tuttu Zazie Beetz.

– Zaziella on käytettävissään kaikki vajan työkalut, hän pystyy tekemään mitä vain häneltä pyytää. Haastattelimme rooliin varmaan 20 mahtavaa tyyppiä. Kun Zazie käveli sisään, tiesimme heti, että homma oli siinä, hän oli Domino. Roolitusta tehtäessä on aina hieno hetki, kun tuntee löytäneensä oleellisen palan elokuvan palapeliin. Uskon, että hän on vielä mahtavampi X-Force-elokuvassa. Samoin Cable. Deadpool 2:n tarkoitus oli esitellä hahmot, mutta lopulta rooleista tuli paljon merkittävämmät kuin olimme käsikirjoitusprosessin alussa ennakoineet.
Porukan erikoisin sankari on Peter, tavallinen mies, joka vain on vastannut Deadpoolin ilmoitukseen.

Rob Delaney on aina saanut minut nauramaan. Hänessä on oikeasti jotain kumouksellista, ja hän rakentaa ”olen kuin kuka tahansa amerikkalainen isä” -jutun päälle. Samalla hänessä on jotain synkkää ja kieroutunutta, mikä tekee hänestä mahtavan stand up -koomikon ja miksi Rhett, Paul ja minä olemme fanittaneet hänen Catastrophe-sarjaansa. Hänessä on jotain ainutlaatuista, ja haluan ehdottomasti nähdä lisää Peteriä jatkossa.

Elokuvassa nähdään valtava kaarti muitakin uusia hahmoja. Se-elokuvan Pennywise-klovni Bill Skarsgård esimerkiksi nähdään happoa oksentavana Zeitgeistina.

Ei kolmatta Deadpoolia?

Deadpool 2:n iso yllätys on, että se toimii ponnahduslautana X-Force-elokuvalle. Se ei ollut alun alkujaan suunnitelmissa, Reynolds paljastaa.

– Tarkoitus oli esitellä Cable ja Domino. Kun suunnitelmat kehittyivät, ajattelimme: ”Miksi emme loisi tilannetta, jossa useampikin X-Force-hahmo kävisi näyttäytymässä?” Monet hahmoista ovat yleisölle tuttuja, mikä luo ennakko-odotuksia. Meillä oli hauskaa sen kanssa. Erityisen hauska on Peter, joka oli viime hetken lisäys. Otimme hahmon, joka näyttää kopiofirman keskijohdon pomolta ja heitimme hänet keskelle vaarallista, järjetöntä palkkasoturitoimintaa. Meistä oli hauskaa sekoilla hahmojen ominaisuuksilla, he ovat niin päheitä ja hauskoja elokuvassa. En malta odottaa, että yleisö pääsee näkemään heidät.

Tavallaan Deadpool siis rakentaa omaa universumia. Mutta voisiko hahmo itse siirtyä isompaan Marvel- tai X-Men-maailmaan?

– Deadpool on oma autiosaarensa siinä maailmassa. Hän on metatietoinen ja hänellä on suora yhteys yleisöön neljännen seinän rikkomisen kautta tai kertojaäänenä. Se ei oikein istu samaan hiekkalaatikkoon muiden X-Menien kanssa. Mutta onhan se hauska idea. Pidämme huolen siitä, että pysyttelemme X-universumissa, mutta emme välttämättä pelaa sen säännöillä. Se tekee Deadpoolista ainutlaatuisen. Mutta kaikki kunnioitus muita Ryhmä-X:läisiä kohtaan, olen varma, että jatkossa heidän kanssaan olisi mahdollista pitää hauskaa.

– Deadpool 3:n tekeminen olisi vaikeaa, koska hahmolta pitää riistää kaikki, jotta hän toimisi. Se antaa luvan käyttäytyä huonosti ja tekee koheltamisesta ja suunsoitosta hyväksyttävää. Itse haluaisin nähdä erilaisia yhteiselokuvia. Deadpool/Gambit-leffa olisi hauska. Ja nyt kun Disney ja Fox ovat fuusioitumassa, kuka tietää mitä tapahtuu, tai tapahtuuko mitään. Eihän sitä tiedä vaikka Deadpool pääsisi kaveeraamaan Iron Manin tai jonkun muun ison nimen kanssa…

Ajatus saa mielen laukkaamaan.

– Kutsun näitä vakaviksi yläluokan ongelmiksi. Olisihan se hauskaa – meille ja yleisöille. Itse tiedän vain, että seuraavaksi meillä on työn alla X-Force. Se pistää Deadpoolin tiukasti ryhmämoodiin. Se tuntuu jännittävältä ja antaa hahmolle uusia mahdollisuuksia levittää siipiään. Joten jatkanemme X-Forcessa ilman linkkejä X- tai Marvel-universumeihin. Mutta ainahan saa unelmoida…

Eli jatko-osan sijaan on lupa odottaa ensemble-elokuvia?

– Tai seikkailuja eri parivaljakoissa – sellaisia olisi ainakin hauska kirjoittaa. Uusia jännitteitä uusien hahmojen kanssa, joilla on täysin vastakkaisia käsityksiä siitä mitä tarkoittaa olla supersankari. Deadpool toimii hyvin yhteyksissä, joissa kädet isketään saveen pelkäämättä niiden likaantumista. Hän viihtyy ennemmin nuhjuisissa alamaailmoissa kuin planeettojen pelastamisen kirkasotsaisissa sfääreissä kuten Marvel-universumissa. Yksi suosikkihetkiäni Deadpool 2:ssa on, kun Cable kertoo kuinka maapallon tulevaisuus on ”pantu koomaan”, jos muistan oikein, eli apokalypsi on tapahtunut. Deadpool vain naurahtaa: ”Voi niitä planeettoja…” Aivan kuin maailman pelastaminen ja sen sellainen ei kuuluisi hänen ajatusmaailmaansa. Hän on kiinnostuneempi yksilöistä. Hän pistää elämänsä peliin lapsen vuoksi, mutta tuskin välittää tyypistä, joka julistaa: ”Meidän on pelastettava Maa!” Ellei siihen sisälly jokin itsekäs motivaatio. Deadpool on hauska, koska hän on vastavoima yleiselle supersankarimaailmalle. Sen vuoksi olen aina rakastanut häntä, Reynolds julistaa.

Haastattelu ja kuvat: 20th Century Fox

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut