Deadpoolin tie valkokankaille oli pitkä ja vaivalloinen. 1990-luvulla sarjakuvissa ensiesiintymisensä tehneen antisankarin elokuvasta alettiin puhua jo 2000-luvun alussa, mutta se joutui niin sanottuun tuotantohelvettiin.
Ensin studiot ja sarjakuvakustantamo väänsivät kättä oikeuksien omistamisesta, sitten studion uskon vei järkyttävästi muunnellun hahmon negatiivinen vastaanotto vuoden 2009 elokuvassa X-Men Origins: Wolverine ja tätä esittävän tähden, Ryan Reynoldsin, supersankarileffan Green Lantern floppaaminen vuonna 2011.
Reynoldsin ja hänen laillaan hahmoon uskovien tahojen uurastus kuitenkin kantoi hedelmää, ja vuoden 2016 Deadpoolista tuli korkeasta ikärajastaan huolimatta – tai mahdollisesti myös sen ansioista – valtava hitti. Suomessakin se tavoitti 245 000 katsojaa, mikä on supersankarileffalle harvinaisen hieno saavutus. Pohjois-Amerikassa Deadpool rikkoi kaikenlaisia ennätyksiä, joten oli vain ajan kysymys milloin se saisi jatkoa.
Deadpoolia varten Reynolds ja kumppanit saivat studion tunteman epäluulon myötä pienen tuotantobudjetin (58 miljoonaa dollaria) mutta myös suhteellisen vapaat kädet. Hitti pilailikin supersankarielokuvien kaavamaisuuksien kustannuksella, nimihahmo rikkoi neljännen seinän kommentoimalla sarkastisesti tapahtumia suoraan katsojille, metatasot paukkuivat ja ennen kaikkea elokuva oli superviihteeksi erittäin verinen ja härski.
Kun siitä tuli hitti, heräsi tietysti myös studion kiinnostus mikä puolestaan nosti esiin kysymyksen: pystyisikö salama iskemään kaksi kertaa samaan paikkaan? Onneksi voi todeta, että kyllä; jatko-osa on vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäinen, paikoin ehkä jopa parempikin. Suurin ero tuntuu olevan hieman suurempi budjetti, joka näkyy kuvauspaikkojen ja lavasteiden määrässä ja laadussa.
Tällä kertaa iloluontoisen palkkatappajan elämään iskee tragedia, jonka aiheuttamasta alhosta hänet nostaa Ryhmä-X:n ärsyttävän lehmänhermoinen Kolossi sekä tuhovoimainen esiteinipoika. Jälkimmäistä esittää Thor: Ragnarök -ohjaaja Taika Waititin elokuvasta Hunt for the Wilderpeople tuttu Julian Dennison. Dennisonin mainiosti näyttelemän Firefistin perässä on nimittäin tulevaisuudesta saapunut soturi Cable – myös Avengers: Infinity Warin Thanoksena parhaillaan nähtävissä oleva Josh Brolin.
Deadpool ryhtyy puolustamaan Firefistia Cablea vastaan vaikka vain periaatteesta. Sen hän tekee omalla kaoottisen arvaamattomalla tavallaan, ja lopputulos on humoristista hävitysherkkua. Elokuva nauratta jatkuvasti ääneen, toisaalta sen väkivaltaisuus sattuu katsomossakin. Usein ylivedetyn väkivallan absurdius on myös naurun lähde.
Brolin on kivikasvoisuudestaan huolimatta monipuolinen näyttelijä ja mainio koomikko. Iso osa elokuvan jännitteestä ja hauskuudesta syntyykin Deadpoolin ja Cablen hahmojen erilaisuudesta, joka näin tehtynä toimii mainiosti.
David Leitch on pitkän linjan stunttimies, joka nousi yleiseen tunnettuuteen vuonna 2014, kun kävi ilmi hänen olleen ohjausvastuussa John Wick -yllätyshitin tehokkaista taistelukohtauksista. Yhtä tehokasta toimintaa oli nähtävissä vuoden 2017 Atomic Blondessa, joka osoitti Leitchin hallitsevan myös kokonaisen elokuvan näpeissään pitämisen. Silti Deadpool 2 on melkoinen suoritus ottaen huomioon, että se on vasta hänen toinen kokonaan itse ohjaamansa pitkä elokuva.
Toisaalta efektimies Tim Miller oli ensimmäistä kertaa ohjausvastuussa, kun hän teki ensimmäisen Deadpoolin. Se, että elokuvat ovat niin samassa linjassa johtuneekin pitkälti myös tuottajana toimineesta Ryan Reynoldsista sekä käsikirjoittajatiimistä Rhett Reese ja Paul Wernick. Itse asiassa tarinaa kehitelleellä ja monia vitsejä keksineellä Reynoldsilla on tällä kertaa myös käsikirjoittajakrediitti.
Tärkeintä joka tapauksessa on, että elokuvasta ei ainoastaan näe, että sen tekijäkaartilla on ollut hauskaa sen parissa. Siitä näkee myös, että se on ollut heille erityisen lähellä sydäntä oleva projekti. Isoon tarinakaareen panostamisen lisäksi he ovat ripotelleet elokuvan täyteen audiovisuaalisia pieniä vitsejä, vinkkejä ja silmäniskuja, jotka tekevät siitä Marvelinsa ja Deadpoolinsa tunteville entistäkin herkullisempaa katsottavaa.