Tänään tv:ssä: Komediatrilogian päätösosa keskittyy navanalushuumoriin – ”Virtsakoekupit läikkyvät ja vessanpöntön sisältöä ihmetellään”

Jee beibi jee, Austin Powers ja kultamuna tulee tänään televisiosta.

17.11.2017 06:27

Mike Myers esittää shagadeelistä brittiagenttia kolmannessa Austin Powers-elokuvassa, joka valmistui vuonna 2002.

Elokuvasarjan ensimmäinen, vuonna 1997 valmistunut Austin Powers – Kumma jätkä ei ollut välitön jättimenestys, vaan sen suosio kasvoi pikku hiljaa, ja vasta videojulkaisun myötä siitä tuli iso hitti. Toinen osa, Agentti joka tuuppasi minua (1999) oli taas suurmenestys alusta alkaen, ja sitä mukaa Austin Powersista tuli ilmiö, joka tietenkin vaati lisää jatko-osia.

Valtaisa suosio teki mahdolliseksi myös ison budjetin. Kultamunan ansioksi onkin sanottava, että suuri budjetti on mennyt muuallekin kuin tähtinäyttelijöiden palkkoihin. Rahaa on elokuvan tekijöillä ollut käytössä, ja se myös näkyy lopputuloksessa. Elokuvassa on komediaksi kiinnitetty harvinaisen paljon huomiota visuaaliseen ilmeeseen. Peter Demingin (Mulholland Drive) kuvaus on huippuluokkaa, samoin lavastus-, puvustus- ja maskeerausosasto on hoidettu viimeisen päälle. Ohjaaja on aikaisempien Austin Powers -elokuvien tapaan Jay Roach.

Elokuva alkaa vauhdikkaalla toimintakohtauksella, joka on tehty parhaaseen Bond-  ja Mission Impossible -tyyliin. Aloitus on aivan uskomaton cameorooleineen, ja heti perään tulee loistava surrealistinen alkutekstijakso – tietenkin Soul Bossa Novan tahtiin, kuinkas muuten.

Elokuvassa on myös uusia hahmoja. Austin saa apurikseen afrokampauksineen 70-luvun blaxploitaatio-elokuvat mieleen tuovan Foxy Cleopatran (Beyoncé Knowles). Austinin kauan kadoksissa ollutta Nigel-isää esittää Michael Caine. Nimihenkilö Kultamuna (jälleen Myers) on tohtori Pahan kanssa kimppaan lyöttäytyvä hollantilaisroisto, joka on menettänyt genitaalinsa ikävässä onnettomuudessa ja asentanut tilalle kultaproteesin.

Elokuvassa on paljon hahmoja, ja läppä lentää koko ajan. Ongelma onkin lähinnä se, että vaikka materiaalia on runsaasti, ei se kauheasti jaksa naurattaa. Ja kun on kyse komediasta, se on se tärkein juttu. Kultamuna on hauska vain väläyksittäin. Useimmat jutut saavat aikaan vain väkinäistä hymähtelyä, jos sitäkään. Uudet hahmot ovat ideoina hyviä, mutta niille ei anneta oikein tilaa.

Huumori keskittyy vielä aikaisempia osia enemmän navan alle, eikä edes yritetä tehdä muuta kuin infantiilia toilettihuumoria, jossa piripintaan täytetyt virtsakoekupit läikkyvät ja vessanpöntön sisältöä ihmetellään.

Austin Powers ja kultamuna, kuten koko elokuvasarja, on ennen kaikkea Mike Myersin bravuuria. Hän on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Michael McCullersin kanssa, on yksi elokuvan tuottajista ja näyttelee elokuvassa neljää eri roolia. Ei ole juuri kohtausta jossa Myers ei olisi jollain esittämistään hahmoistaan mukana.

Austin Powers ja kultamuna on megabudjetilla tehtyä toilettihuumoria. Siinä ei ole enää samaa vetoa kuin ensimmäisessä osassa, mutta ne muutamat onnistuneet hetket pelastavat elokuvan kuiville.

Austin Powers ja kultamuna esitetään Hero-kanavalla perjantaina 17.11.2017 klo 21.00. Katso alta elokuvan upea alkutekstijakso.

Lisää luettavaa